Nää muijat näis kuvissa on tulosta mun valtavan viihdyttävästä omakuvasessiosta: työstin ensin naamaani koko meikkipussin sisällön, sitten kuvasin itseäni vessan peilin kautta ja lopuksi editoin kuvia pikaisesti mustavalkoisiksi ja aika paljon kontrasteja ja braitnessia muuttaen. Kukaan maailman ihminen ei mua näiden kuvien perusteella kadulla tunnistais. Pitäiskö pistää passikuviksi?Muuten ihminen kärsii kamalasta tuskasta, kun joutuu lapsensa luota poissa olemaan, mutta se on vanha uutinen, mun krooninen tilani, eikä yllätä ketään.
Koulussa olemme jatkaneet intomielistä konservointia. Tänään silitin ryppystä paperia ja raaputin teippiä pois pahvista - voisko enää parempaa tekemistä kukaan keksiä? Ja tässä nyt pitää alleviivata sitä seikkaa, että mun mielestä nämä mainitut tekemiset ovat oikeesti kivoja.
Eilen kävin nukkumassa tuossa puolen kilsan päässä, kun tänne nykyiseen paikkaani tuli isoäiti lapsenlikaksi ja petejä ei riittänyt kaikille. Se oli minulle henkilökohtaisesti hyvinkin antoisa reissu, sillä sain kokea uuden hienon elämyksen: pesimme autoa pimeässä. Ei ollut mitään saumaa nähdä tuliko autosta puhdas vai ei. Aamulla auto oli näyttänyt aika puhtaalta kuitenkin. Syynä erikoiseen toimintaan oli viime-hetken-paniikki ennen auton korjaamolle vientiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti