Olen taas Ruotsissa ja toimitan asiaani täällä. Pieni epätietoisuus vaivaa siitä että missä maassa oikeastaan olen. Mielessäni teen suunnitelmia jonkun ihmisen tapaamisesta pikapuoliin ja sitten muistan, että eihän se käykkään, kun hän asuu Helsingissä ja minä olen nyt Svedulassa. Jotain kovasti samanlaista Göteborgissa ja Helsingissä kuitenkin on - verrattuna Tokioon, jossa en hetkeäkään luule olevani.
Siellä missä nyt asun, ei ole käyttökelpoista nettiyhteyttä (liian pitkä tekninen kuvaus kuuluisi tähän kohtaan kertomaan, miksi mulla ei ole sitä nettiyhteyttä - jätän sen väliin). Se on aivan KAUHEETA! Kaltaiseni nettiaddikti vapisee vaan nurkassa ja itkee, kun ei haluamallaan hetkellä voi tsekata iltapäivälehtien lööppisaitteja. Oikeasti siinä on se ikävä puoli, etten voi höpöttää lapseni kanssa Skypessä. Elän kuitenkin toiveessa, että asia korjaantuu ja saan olla taas oma itseni.
----------------------------------------------------------------
Tässä jatkan kertomusta näin ihan saman päivän aikana, kun olen taas yhteydessä asiallisesti nettiin. Että helpotti.
Koska minäkin lapsen etä-äitinä aina välillä joudun keskenäni ihmettelemään, että miltähän se nassikka nyt näyttää, niin saati sitten kaikki muut maailman ihmiset. Siksi tässä pääsiäisloman aikana ottamani kuva hänestä jogurttiviiksillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti