Tänään kävimme taas lastentalossa. Vimme toimittaa siellä nykyään kuin omistaisi paikan.
Tapasin siellä lasta valvoessani japanilaisen englannin kielen opettajan, joka viidytti kymmenkuistaan samoilla apajilla. Oli hauskaa, kun kerrankin joku osasi puhua kanssani tarpeeksi samaa kieltä, jotta keskustelua pystyttiin pitämään yllä. Hän kyseli vähän japanin kielen taidoistani ja sanoin hänelle, että vähäiset ovat. Hän tarjoutui opettamaan japania mulle kotiäidille sopivaan stressittömään tahtiin. Tähän ojennettuun oljenkorteen aion tarttua ja katsoa mitä siitä seuraa!
Kun kerran Shibuyassa olimme, niin kävin hakemassa myös hapanruislimppulatingit pakkaseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti