Luonnon helmassa

Julistin tässä viime kerralla, että muita liikuntaharrastuksia ihminen ei tarvi yhdellä kertaa elämäänsä kuin lapsen raahaamisen. Kuinka ollakkaan lähdin sitten seuraavana päivänä reippailemaan luontoon naapureiden ja yhden japanilaisen hepun kanssa. Menimme ensin muutamalla junalla ja linja-autolla Tanzawaan ja siellä sitten kiipesimme vuorten rinteitä ylös alas. Oli ihan kiva että se lastenvaunu lapsineen oli jätetty kotiin viettämään laatuaikaa isänsä kanssa. Niitä vaunuja olis ollut pikkasen hankala hilata siellä juurakoissa. Päivän päätteeksi oli sellanen olo, että huhkittu oli. Mutta pitää sanoa erikseen, että oli hauskaa viettää päivä luonnossa - joskin ihmiskäsin istutetussa, mutta kuitenkin.


Fujikin näkyis, jos pilvet ei olis edessä. Ihan totta!