Mun mielestä on jostain syystä noloa huomata päivän myötä, että olen pukenut lapsen ja itseni yhteneväisesti Marimekon raitapaitoihin tai pallopaitoihin. Yritän muistaessani pukea meille edes eri kuviot, jos ei muuta. Onneksi täällä harvat tietävät, että kyseessä on Marimekon tuotteet. Saati sitten ymmärtäisi sen valtavan "kunnon-ihmisyys"-sanoman, jonka nämä vaatteet pitävät sisällään.
Tässä pitää erikseen mainita, että pidän toki Mm:n tuotteista. Ja ulkomailla niihin on hauska pukeutua, muta se on nimenomaan se yhteneväisyys mikä häiritsee.
Enivei - se "kunnon-ihminen"-käsite pitää tässä nyt selvittää: joskus kauan sitten eräs Pohjanlahden yli kulkeva matkustajalaiva ajoi karille. Kukaan ei edes luokkaantunut, mikä on kivaa. Laivassa matkustaneita haastateltiin. Paksumpi ikänainen selitti tuohtuneena haastattelijalle kuinka humalaiset kekkulit (tuskin käytti juuri tuota sanaa) olivat etuilleet heitä "kunnon-ihmisiä" pelastushelikoptereihin. Siitä hetkestä lähtien se "kunnon-ihmisyys" on merkinnyt jotain tavalla tai toisella epäilyttavää mun termistössä. Kunnon-ihmiset ovat niitä, jotka itse pitävät itseään niinä valittuina ja kaikki muut joutaa sinne mihin aurinko ei koskaan paista - tai vastaavaan kohteeseen.
Ja huvittavinta tässä tietenkin on se, että pidän itseäni sen oikean ja asiallisen elämäntyylin kannattajana ja kaikki muut tyylit on jotenkin vääriä. Minussakin siis asuu pieni kunnon-ihminen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti