Nyt olis ihminen selvinnyt jetlägistä. Mutta ei syytä huoleen: väsymys painaa yhä. Olemme nimittäin molemmat Vimpulan kanssa vilustumisen kourissa.
Suomessa on jotenkin ihan kauheen tavallista. Mä olen vähän pettynyt siihen, ettei tämä täällä olo tunnu yhtään sen kummallisemmalta yhden Tokio-vuoden jälkeen. En ole edes hätäpäissäni kumarrellut kanssaihmisille. Lapsi kertoo tosin japanilaisia asioita kuulijoille. Tänään lueteltiin lähimmäisille Tokyu-Meguro-linen pysäkkejä väliltä O-okayama-Meguro. Tarpeellisia anekdootteja kelle tahansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti