Siistiä piti olla päällä ja valkoiset sukat jalassa. Sitten istuttiin aika paljonkin polvillaan tatamilla ja mussuteltiin japanilaisia leivoksia (koko häppeningin vaikein osuus mulle) ja sitten hörpittiin vispilällä vaahdotettua vihreää teetä erilaisista keraamisista esityksistä. Kävin kolmessa huoneessa hörppimässä ja viimeisen huoneen tee oli hard-core teetä: valtavan hienoa ja kallista, paksua vihreää monjää, jota ihminen ilman eri kertomista ei olisi teenä osannut pitääkkään.Toki oli tapahtuma kovinkin muodollinen, mutta olin yllättynyt vapautuneesta ilmapiiristä itse hörppimistilaisuudessa. Ja paikalliset ilahtuivat, kun ulkomaalainen näin heidän kulttuuristaan oli kiinnostunut. Teeseremonia olisi aika hyväkin harrastus ihan vakituiseen: teehuone oli todella kaunis ja jokaisen seremonian kaikki yksityiskohdat olivat huolella valittuja ja miellyttivät ihmissilmää ja -mieltä. Ja oli vain kertakaikkiaan rentouttavaa olla arjen ulkopuolella rauhallisissa ja hiljaisissa merkeissä. Mun pitää vaan keksiä miten päästä eroon niistä hornamaisista leivonnaisista ilman että syön niitä ja voin sitten ruveta asialle omistautuneeksi harrastajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti