Etuna täällä vanhempieni luona potemisessa on, että täältä löytyy droppia joka vaivaan. Näyttää siltä, että tämä mun tauti on sitä sorttia, joka jatkuu ainakin sen kymmenen päivää. Harmittaa, kun hyvää Helsinki-aikaa menee hukkaan.
Lauantai-iltana suoriuduin baariin taudista huolimatta. En raaskinut olla menemättä, kun kaveri oli Göteborgista asti tullut tapaamaan ja toivoi ulkoilua Helsingin yössä. Oli hauska keikka, vaikka Bottalla alkoi olla jo sellainen käheys, että en voinut enää puhua. Kotona sitten otin lisää droppia ja siirryin takaisin harjoittamaan asiallista potemista. Ja sitä aion nyt päättäväisesti jatkaa, kunnes olen tervehtynyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti