Proot ja conit

Taajaan ihminen löytää itsensä pohtimasta tätä kohta tapahtuvaa paluumuuttoa. Yksi suurimmista etukäteisilon aiheista on se että voi kävellä lähimpään kirjastoon ja tuoda kotiin kassi kaupalla kirjoja sekä lapselle, että itselleenkin - ja vielä kielillä, joita osaa lukea. Tuskin maltan odottaa!

Toinen ilonaihe on se aika kivakin juttu, että voi toimittaa kaikenlaiset asiat ihan sillä omalla äidinkielellään. Mä luulen, että pahinkaan byrokraatti ei enää tunnu hankalalta vastukselta, kun on ulkomailla kertynyt sinnikyyttä asioista selville ottamiseen & toimittamiseen ja sit yhdistää tämän asian äidinkieleensä.

Mikä etukäteen arveluttaa ja tuntui olemassa olevalta jo Ruotsissakin asumisen jälkeen on se suomalaisten tylyys ja jäykkyys. Enkä odota mitenkään erikseen innoissani pultsarilaumojen kohtaamista Helsingin kaduilla.

No, mut vielä olen Tokiossa ja täällä näyttää valkenevan ei niin sateinen päivä. Lapsi on vähän vilustunut ja mullakin kurkkua kutittaa, mutta nämä vaivat todennäköisesti häipyvät ennen kuin pääsemme Vinnairin koneeseen kymmeneksi tunniksi viettämään laatuaikaa. Kuvassa kaisloja tuosta meidän kulmilta.