Taidetta, sushia ja kaljaa

Eilen vietin virkistävän illan pois kotoa. Menin japanilaisen ystävättäreni kanssa näyttelyn avajaisiin. Pidin näyttelystä ja näin voin sitä kaikille Tokiossa vaikutaville ihmiselle lämpimästi suositella.

Avajaisten jälkeen vedimme liukuhihnasushit Harajukussa. Japanilainen ystävättäreni maistatti minulla suosikkisushejaan, jotka kuulemma maistuvat joillekkin ihmisille turhan kalaisilta, mutta mähän en sellasta käsitettä edes tunne ja innoissani popsin nekin biitit suihini.

Sit jatkoimme Shibuyaan. Olin jo jonkin aikaa suunnitellut käyväni drinkillä Yamanote Linjan vieressä sijaitsevalla alueella, jossa on rivissä monta komeron kokoista baaria (kartassa punaisen rastin alla). Nyt siis suoriuduimme sinne ja otimme oluet yhdessä pikku-baareista.

Aluetta suositellut japanilainen ystävättäreni (toinen kuin seurassani ollut) sanoi, että baarit ovat niin pieniä, että ihmisten on istuttava kerrassaan lähekkäin ja siksi tuntemattomat rupeavat puhumaan toisilleen - mikä Japanissa on yhtä harvinaista, kuin Suomessa keskimäärin, ellei sitten ihmiset ole "kohtasammun"-promillen humalassa. Mutta eihän silloinkaan hirveesti puhuta vaan asiat on örinätasolla. No mut siis, näinhän sit kävi, että ihan tuntematon, ei kännissä örveltävä japanilainen mies rupes juttelemaan asiallisesti englanniksi ja mun oli vedettävä yli mun listalta väittämä, että japanilaiset miehet ei vapaaehtoisesti puhu mulle.

Eilinen jöötikeli on mennyt ja aurinko paistaa. Kohta lähdemme naapurin rouvan luo lounaalle.