Aikaerosta johtuva keskelläyötäkukkuminen on ohitettu ihmisen elämässä ja se tavallinen väsymys on päässyt puhkeamaan takaisin kukkaansa.
Lapsonen ei suostu päästämään mua hetkeksikään näköpiiristään ja livahtaa ei kannata ellei ole sumusireenin tai yleisen, kantavan hälytysäänen tarpeessa, siispä olen hänen kanssaan suurin piirtein koko ajan.
Muuttoasiat eivät suju ihan niin sutjakkaan, kuin ihminen olisi niiden kuvitellut sujuvan, kun on se vakituinen seuralainen sotkemassa toimittamista. Emme siis vielä asu uudessa kodissamme vaan roikumme sinnikkäästi toisten nurkissa.
Tekemistä riittää ja se tulevaisuuden kirkkaissa päivissä siintävä aloilleen asettuminen on vielä matkan päässä. Mutta totisesti olemme Suomessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Totisesti tervetuloa Suomeen! Pahoittelen näitä "lentokelejä".
Jos Kampin suunnassa arkisin (lounasaikaan) harhailette, voimme vaikka törmätä. Toivon ainakin niin.
Mukavaa viikonloppua!
t. Tiina
Lähetä kommentti