Ukkostaa

Mussa asuu pieni hattivatti. Mä tykkään ukkosesta. Tänä iltana on ollut hieno ukkonen.

Ovelat itikat

Siis oikeesti! Mä tuun mielipuoleksi tän itikkamäärän kanssa. Eilen menin vastoin parempaa tietoani erääseen puistoon ja jouduin valtavan itikkahyökkäyksen kohteeksi. Nyt kutittaa aika monesta paikkaa sen verran, että se häiritsee elämää. Olen kyllä pistänyt Oikkisalvaa puremiin, mutta silti kutisee. Ovelimmat itikkayksilöt kyttää tuolla pihalla ja iskee nilkkoihin heti kun ulkoudun. Odotan siis syksyyn, ennen kuin menen taas ulos.

Tempuraa ja jylinää

Näin pitkään meni ennenkuin suoriuduimme syömään tuoretta tempuraa täällä Jaappanissa ja voi-hyvänen-aika se oli hyvää! Vimmekin tykkäs. Ja huolimatta vähemmän rentouttavista ravintolahetkistä 2v:n seurassa, onnistuin nauttimaan ulkona syömisestä. Ravintola on kahden pysäkin päässä Jiyugaokassa ja kuuluu Ten Ichi-ketjuun. Hoksasin tämän ketjuaspektin asiasta vasta ravontolasta annettuja lahjusviuhkoja tarkastellessani. Olin nimittäin jo ties kuin kauan suunnitellut meneväni nimenomaisen ketjun mestaan tempuralle ja näin tein sen tietämättä asiasta.

On ukostanut tänään. Ja jostain kuuluu valtavaa jylinää - nyt on suurten ilotulitusten aika käsillä. Mä en ole vielä ollut tarpeeksi innostunut näkemään niitä raahatuakseni johonkin tungokseen niitä katsomaan. Ehkä sitten ensi vuonna.

Kurpitsa

Tein tänään pitkästä aikaa minulle uutta japanilaista ruokalajia: Kabocha no jikania eli keitettyä kurpitsaa. Siitä tuli ihan japanilaisen makuista. Kurpitsaa on nyt kovasti tarjolla ja on paikallisissa mittapuissa vielä aika edullista, eli kannattaa tehdä kovasti kaikkee siitä. Kurpitsapiirakkaa ei valitettavasti voi meillä tehdä, kun ei ole uunia, mut kaikkee hellan päällä tapahtuvaa toimintaa voi kurpitsan kanssa harrastaa.

Äksönpläjäys

Tänään oli hauska päivä. Kävimme kahden muun äiti-lapsi-yksikön kanssa Kodomonokunissa (Lasten maassa). Valtavassa puistossa ei ollut sitä tavallista valtavaa väenpaljoutta kun näin keskellä viikkoa menimme. Ilmakin oli kivasti pilvinen, joten ulkona sieti olla pidempääkin. Pojat (kaikki mukana olleet lapset olivat poikia) lotrasivat hartaudella vedessä, kiipeilivät erinnäisissä kiipeilykohteissa ja sitten kävimme vielä tökkimässä kotieläimiä.

Epätoivoiset kotirouvat

Olemme silmä kovana katsoneet "Desperate Housewifes"-sarjan ensimmäistä kautta M:n kanssa. Näin kun katsoo useamman jakson samaan syssyyn ja useampana iltana peräkkäin, niin henkilöistä tulee varsin läheisiä, ne tunkeutuvat uniin ja mielessään miettii, että mitähän sille-ja-sille sitten tapahtui. Tätä pohtiessa herää sympatia saippuasarjojen henkilöitä perheenään pitäviä kohtaan. Se sympatia ei kuitenkaan ole valtava, joten se siitä.

Sarja on viihdyttävä, hyvin tehty ja miehitetty loistavilla henkilöhahmoilla ja näyttelijöillä. Mun suosikkihahmoja ovat yltiökonservatiivinen, aina hillitty ja huoliteltu Bree (vas.) ja sarjan lunttuhahmo, suorapuhenen Edie (oik.). On kuulkaa hauskaa katsoa telkkariohjelmia, ilman että katsoo telkkaria.

Hurja tanssi

Eilen, kun olimme Shibuyassa, näimme Hachikon luona aikamoisen katuperformassin. Nainen tanssi yksin kadulla mankan soidessa jotain musaa, jota oli vaikea erottaa, kun kaikki kaupat kailotti sitä omaa meteliään (japanilaiset kadut on todella meluisia, kun joka paikassa huutaa joku jotain tarjousta ja puolet kaupoista soittaa omaa teemalaulua). Tanssijan vaatteet oli tarkoituksella risaiset ja vartalo viimeisen päälle trimmattu. Tanssi näytti lähinnä siltä, kuin hän olisi ollut riivaajien vallassa: valtavan agressiivistä ja sarjoissa toistuvaa repimistä ja nykimistä ja välillä sees vaiheita asennoissa, joita ihminen ei voi kivetystä vasten ihan tavallisessa sielun tilassa kuvitella ottavansa. Tanssijalla oli valtavasti tilaa ympärillään, vaikka mainittu aukio on yksi Tokion vilkkaimmista paikoista. Rajua ja rohkeaa sanon minä.

Donitsimesta

Vimme donitsimestan paikkeilla Jiyugaokassa. Emme kylläkään menneet sisään, sillä mahat oli jo täys kaikkee muuta ja kotimatka ajankohtainen.

Parempaa tietoa

Vimme sain lastin kaikenlaisia kirjoja amerinkannaapureiden kotiin lähdettyä - eivät jaksaneet raahata kirjoja kotiin. Yhdessä kirjassa on "Pähkinänsärkijä"-tarina, jonka olen sitten hövelisti suomentanut Vimmelle. Kirja oli hukassa jonkin aikaa ja kun se löytyi, Vimme nosti iloisena kirjan käteensä ja totesi: "Pähkinänsärkylääke". Siinä oli taas pokassa pitelemistä.

Jostain meille täysin tuntemattomasta syystä Vimme kutsuu yksiä tiettyjä hernesnäksejä "Mikki Hiiriksi". Hyttysten puremiin tarkoitettu voide taas on nimeltään "Oikkisalvaa". Sillä on varmaankin jotkut ihan yksityiset ja omat lähteet kaikelle tälle tiedolle, joista meillä ei aikasemmin ole ollut mitään hajua.

Lapsikokeita

Vimppeli tekee siis pottaan tarpeensa, jos sen vaan antaa häärätä kelteisillään. Tänään päätin testata, että miten käy jos pistää pelkät housut jalkaan eikä vaippaa ollenkaan. Selvitin Vimmelle, että vaipat ei ole jalassa, joten pitää tulla ilmoittamaan, jos on hätä. Ei mennyt kauaa, kun kaveri oli pissannut housuun ja (jee jee) kokolattiamatolle. Eli sen asian aika ei ole vielä. Jatkamme siis vielän tovin tätä paljaspeppupottaharjoittelua.

Huuuuh hellettä!

Olipa kyllä aika kuuma tänään, kun uitin lasta tuolla yhdessä kahlausaltaassa. Huh, huh! Miten nämä tokiottaret pysyy niin freessinä ja valtavasti puettuna tässä helteessä? Sisäinen tuuletin? Siitä tulee mieleen vaan pierujuttuja ja mä luulen, että pierujutut ei ole niitä tokiottarien parhaita ykkösjuttuja. Tai mistä mä tiedän. Pitää ottaa selville mitä pieru on japaniksi.

Mahtava meno

Lapsi karjuu, hiki virtaa ja hyttyset syö. Onneksi ihminen voi aina kerätä voimia sushin äärellä ja ottaa itselleen zeniläisen hetken, pohtimalla mitä sillä hetkellä silmiin osuva kirjoitusmerkki mahtaisi tarkoittaa (lue: tuijottaa poissaolevana vastapäistä seinää).

Tänään viihdytin lasta ystävien seuralla ja akvaariovierailulla. Eilen viihde oli se jo kaikille lukijoilleni tutuksi tullut Lastentalo. Siellä tapasin ensimmäisen henkilökohtaisen japanilaiskontaktini ja hän antoi minulle ystävällisesti aika hyvänkin oloisen japaninkielen kevyemmän oppikirjan. Pitänee keksiä jotain kivaa vasta-antamista seuraavalle tapaamisellemme. Vai pitäiskö mun nyt aamusta iltaan päntätä sikana ja hämmästyttää hänet valtavilla kielitaidoillani?

Sarushima

Vietin elämäni viimeisen päivän 37-vuotiaana Apinasaarella. Reippaat naapurimme järjestivät retken mainittuun kohteeseen. Saarella vietimme rantaelämää, japanilaista tehokkaasti varusteltua picknic-toimintaa tarkkaillen. Vimme ui M:n kanssa kuin kunnon vesipeto. Sitten kävelimme saaren toiselle puolelle ja siellä oli mahdollisuus katsoa horisonttiin - toiminta, jota ei Tokiossa kauheen usein voi harrastaa. Oli rentouttavaa. Nyt voi taas aloittaa oman henkilökohtaisen vuoden tästä maanantaista.

Aviaattorit

Täällä on kosteeta, kuumaa ja ilma haisee merelle. Pihalla lentelee joka ilta lepakko ja päivisin sen samaisen lepakon kokoiset perhoset toimittaa ilmailun asiaa samoilla apajilla. Veikkaan että ruokavalioissa näillä olennoilla on eroa.

Markus satutti sormen sanoi, 'Ai'. Vimme sanoi oitis perään,'Ai pittu'. Markus tuijotti mua heti sen näköisenä, että rouvan olis syytä tarkkailla kielenkäyttöään vähän paremmin.

Kesän tuoksu

Tämän kesän hittiparfyymi tästä lähtien on hyttysmyrkky! Mä en muista joutuneeni näin pahasti itikoiden puremaksi sitten Pohjoispohjanmaan nuoruusvuosien. Tokiolaiset itikat on vielä vähän sellasta salakavalampaa sorttia: ne ei inise. Ne vaan puree ja sitten nousee peukalonpään kokoinen, sikakutiava paukama. Hornaa, hornaa.

Nettiaddiktin paha paikka

Tänään elin melkein koko päivän ilman nettiä. Mikä lie sippas. Tässä illan tullen tuli kaks patua pistämään asiat taas toimintaan. Oletan, että henkilökohtainen tietokonevastaavani olisi suoriutunut tehtävästä yhtä kunniakkaasti, mutta hän oli duunissa. Yhtä kaikki, nyt taas on mieli sees kun netti on käytössä.

Kirkas päivä

Se paljon puhuttu taifuuni puhdisti Tokion utuista ilmaa ohi pyyhkäistessään sen verran että aamulla parvekkeelta näkyi Fuji. Viimeksi se näkyi kunnolla sillon, kun piti pukeutua useampaan villapaitaan pysyäkseen joten kuten lämpimänä täällä sisätiloissa. Nyt ei palele.


Fuji-san.

Itse taifuuni ei sitten ollut kummonenkaan. Pitäisi varmaan sanoa 'onneksi', mutta mä olen vähän pettynyt. Ehkä saamme kokea hurjempaakin säätä ennen kuin se Eurooppaan muutto joskus on käsillä.

Matalapainetta

Tekeekö sen taifuuni vai ohikiitävät vuodet, sitä en osaa sanoa, mutta väsymys on ihmistä vaivannut tänään oikein todenteolla. No, toisaalta eräät täällä heräs huutamaan puoli kuudelta aamulla, että ehkä sillä on jotain tekemistä asian kanssa.

M tuli valtavan aikaisin tänään kotiin, jottei joutuisi jumiin duuniin mahdollisten junamyöhästymisten takia. Taifuunin taikaa sanon mä.

Taifuuni, parvekepissat ja huuto

Hoo-hiio-hoi, taifuuni lähestyy Tokiota! Nyt pääsemme todistamaan tätä Pohjolassa niin harvinaista sääilmiötä. Mä olen vähän epätietoinen siitä, miten asiaan pitäisi etukäteen varautua. Pitäisikö mitenkään?

Arkisempiin asioihin: Vimme on nyt viettänyt päivittäin kotona ollessaan aikoja ilman vaippaa. Kelteisillään siis. Tämän kekkuloinnin tavoitteena on vähän kerrassaan totuttaa lasta siihen ajatukseen, että joskus vaippaa ei enää tarvita. Aika hyvin on mennyt. Vimme kekkas, että parvekkeelle voi käydä pissaamassa. Markus kekkas asettaa potan parvekkeelle ja Vimme rupes käymään parvekkeella potalla. Ihan itse ja tarpeen tullen. Lupaavaa toimintaa.

Toinen Vimmen tämän hetken juttu on päivittäiset huutoraivarit. Niiden varsinaista syytä en tiedä, eikä lapsi tietenkään osaa tunteitaan mulle sanallisesti eritellä. Tänään huuto alkoi päikkäreiltä herättyä ja jatkui sellaset puolituntia. Sitten se oli ohi ja kaveri oli tyytyväinen elämäänsä lopun päivää. Huudon ollessa läsnä, pitelin kaveria sylissä ja niistelin sen nenää. Eipä siinä paljoo muuta voi.

Odaibaanko?

Nyt olemme käyneet toisessa mahdollisessa tulevaisuuden asuinkohteessa, Odaibassa, joka on ihmisen tekemä täyttömaasaari Tokion edustalla. Se on se mesta, johon Tokion ylpeys, Rainbow Bridge, menee mantereelta. Siellä on ostoskeskus toisen vieressä, huvittelukohteita ja museoitakin. Ja sitten tietysti vähän asuintalojakin. Paikan erikoisuutena on, että siellä on avaruutta, jota Tokiossa harvemmin kohtaa. Näkee siis kauemmaksi, kuin vastakkaisen talon seinään. Nykyinen koti on jotenkin kylämäisessä ympäristössä ja tällä viittaan rakennusten mataluuteen ja kauppojen pienuuteen. Jos Odaibaan muutamme, niin kyläelämä muuttuu urbaaniksi metropolielämäksi heti kerta heitolla.