Lapsi karjuu, hiki virtaa ja hyttyset syö. Onneksi ihminen voi aina kerätä voimia sushin äärellä ja ottaa itselleen zeniläisen hetken, pohtimalla mitä sillä hetkellä silmiin osuva kirjoitusmerkki mahtaisi tarkoittaa (lue: tuijottaa poissaolevana vastapäistä seinää).
Tänään viihdytin lasta ystävien seuralla ja akvaariovierailulla. Eilen viihde oli se jo kaikille lukijoilleni tutuksi tullut Lastentalo. Siellä tapasin ensimmäisen henkilökohtaisen japanilaiskontaktini ja hän antoi minulle ystävällisesti aika hyvänkin oloisen japaninkielen kevyemmän oppikirjan. Pitänee keksiä jotain kivaa vasta-antamista seuraavalle tapaamisellemme. Vai pitäiskö mun nyt aamusta iltaan päntätä sikana ja hämmästyttää hänet valtavilla kielitaidoillani?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti