Hyyryläisyydestä

Nyt on koira vahdittu valmiiksi ja olen taas siirtynyt toiseen kohteeseen hyyryläiseksi. Tää on aika opettavaista asua toisten kodeissa - ihminen arvostaa sitä omaa soppeaan ihan toisella tavalla, kun on muiden nurkkia intensiivisesti kansoittanut läsnäolollaan. Arvostaa ihminen myös valtavasti sitä faktaa, että elämässä on sellaisia ystäviä, jotka ovat valmiita vapaaehtoisesti antamaan nurkkansa hyyryläisyyden toimittamiseen.

Huomenna mun rakas lapseni saapuu synnyinmaahansa ilahduttamaan mua läsnäolollaan. Olen varautunut kiukutteluun ja kekkuloitiin ja otan sen kaiken avosylin vastaan. Tosin varsin ikävä, orastava flunssan tunne tuntuu siellä täällä pitkin kehoani. Mä sanon että taudit saa mennä sinne missä pippuri kasvaa! Mä en nyt kerkee sairastamaan.

Asiansa toimittamisen tuska

Tänään taas printattiin niin peijoonisti. Oli hauskaa ja hetkittäin jopa unohdin ajatella tätä karseeta etäisyyttä omaan lapseeni. Mutta minkäs teet, ihmisen on halu opiskella asiansa valmiiksi ja jos sitä ei tekisi, niin tuska kalvaisi vielä syvemmältä, kuin mitä se nyt kalvaa. Näin siis toimitan asiaa ja kerron itselleni, ja muillekkin, jos se heitä kiinnostaa, että parempaa kohti ollaan menossa.

Keskenäni pärisen

Meillä täällä Länsigööttanmaalla on tuulinen lumisade. Olen vahtimassa kavereiden koiraa ja hetki sitten tuolla hangessa tarpoessani keskityin vain ripeästi palaamaan sisätiloihin.

Hauskaa olla pitkästä aikaa keskenään. Miten mun keskenäni oleminen eroaa sit muiden kanssa olemisesti? Ainoo merkittävä ero on että päästelen kaasuja suolistani vapautuneemmin, seurassahan sitä toimintaa jotenkin yrittää välttää.

Koulussa piti alkaa maanantaina kolme päivää kestävä kurssi paikallisessa taidekorkeakoulussa, mutta koulun rehtori oli kieltänyt opettajaa opettamasta meitä. Täällä tuntuu olevan menossa kaikilla yliopisto- ja korkeakoulutahoilla kummallisia uudistus- ja putsaustoimenpiteitä. Siihen päälle kun asettelee mielivaltaisesti "valtaansa" käyttävät rehtorit, niin ihminen voi ihmetellä, että mihin on ruotsalainen korkeakoulukoulutus menossa.

No, saadaksemme opetusta menimme taas samaan paikkaan, jossa viime viikolla printtailimme eri tekniikoilla grafiikkaa. Testasimme taas uutta tekniikkaa, fotopolymeeriä, ja pitää sanoa, että mulle tuli vaarallinen hinku kuvien tekemiseen sillä tekniikalla. Onneksi välineet siihen ovat sen sortin hintaluokkaa, että en ihan huomenna niitä laitteita kotiini kanna. Näin säästyy ihminen taas kuvien tekemiseltä.

Tuo päivän kuva ei liity mihinkään edellä sanottuun. Teki mieli pistää kuva mukaan tekstiin ja mitään muuta suht tuoretta ja julkaisukelpoista ei tuolla kansioissa ollut. Siispä: korttelikapakka printtailupaikan lähellä.

Jotain aina podetaan jossain

Näin on ihminen taas viikon Ruotsissa, poissa lapsensa luota, elämäänsä toimittanut. Kotona kaverit ovat olleet vuorotellen kipeenä ja Töölöön turvajoukot ovat auttaneet heitä kovasti kriisitilanteissa.

Itse olen potenut lähinnä vain koti-ikävää ja tänään pientä krapulapäänsärkyä, kun eilen oli siellä galleriassa avajaiset ja piti kaksin käsin sitä viiniä kaataa kurkusta alas. Puhuin satunnaisten ihmisten silmät ja suut taas täyteen sössön-sössön-asiaa. Mutta ei siinä mitään. Oli oikein hauskaa.

Koulussa on ollut varsin viihdyttävää asiaa opiskeltavana: grafiikkaa. Aiheen käsittely jatkuu vielä ensi viikon ja se on tietysti mitä ilahduttavinta. Toisaalta: hardcore kemian jälkeen mikä tahansa muu aihe tuntuu aina jotenkin raikkaalta ja kevyeltä.

Valvova silmä

Ihminen istuu taas galleriassa ja valvoo satunnaisia tilaan astuvia kansalaisia, jottei vääryyttä tapahtuisi teoksille tahi tilalle, saati sitten niille kansalaisille. Hiljaista on vaikka näyttely on avoinna viimeistä päivää. Valvova silmä ei ole valvomisesta päässyt väsymään. Katsotaan tuleeko sit niitä mattimyöhäsiä pilvin pimein just kun olisin ovea säppiin pistämässä.

Ei vaalia, vaan vaatia

"Rakkaus on hellyyttä, muuten se on mennyttä. Sitä pitää vaatia." lauloi lapseni. Mikäs siinä sitten.

Näin mielestäni tutun ihmisen kauppakeskuksessa, mutta koska hän ei heti osoittanut tuntemisen merkkejä, niin epäilin erehtyneeni. Tarkkailin häntä kuitenkin sillä silmällä, että jos kyseessä sit oliskin se ihminen, jonka hänen oletin olevan. Mitä pidempään tarkkailua suoritin, sen varmemmaksi tulin siitä, että se oli hän ja huomasin hänen käyvän läpi mielessään samaa prosessia. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan sanonut toiselle mitään. Tosi piinallista.

Taskukoko rocks

Meillä kävi tänään kylässä kaksi ihmisen parasta ystävää, joiden erinomaisuus kertautuu vielä käsilaukussa kannettavuuden myötä. Ei sillä että mä käsilaukkuja kantelisin, mutta ei siitä mahtumisaspektista haittaakaan ole.

Suomessa on ruokakaupat sunnuntaisin kiinni, ellei kyseessä ole joulunalusaika tai muu hurmoksellinen erityiskausi. Muissa asumissani maissa ihmisen ei tarvi rajoittaa ruokaostoksiaan kuuteen muuhun viikonpäivään ja se on mielestäni huimasti elämänlaatua kohottava tekijä.

Onnea Annille!

Paljon onnea syntymäpäivänä äiti!

Juhlimme tänään siis äitini pyöreitä kymmeniä ja sain näin kertaiskulla tavata aika paljonkin sukua ja perhettä, mikä oli kiva asia.

Veljen tytär katseli mua päästä jalkoihin ennen juhlien alkua ja kysyi: "Onko tuo sun juhlavaate?". En siis ollut pienen koululaistytön mielestä ihan itsestäänselvästi juhlavaatteisiin sonnustautunut. Hänen 5v. pikkuveljensä taas totesi mua katsellessaan: "Sulla on hassu tukka!". Siinäpä sitten pähkinänkuoressa se mun tyyli.

Vimpulainen on edelleen kuumeinen ja väsähti juhlien edetessä. Nyt se nukkuu omassa sängyssään ja ryhdymme Markuksen kanssa katsomaan "Carnevàle"-sarjaa DVD:ltä.

Bara tuta och köra

Nyt ollaan taas isäin ja äitein maassa. Systeri haki mut kentältä ja kaappasimme matkalla lapsen tarhasta kotiin. Olin etukäteen asennoitunut aikuisesti mahdolliseen vahvaan varautuneisuuteen lapsen taholta, mutta turhaan. Kaveri näytti tosi iloiselta nähdessämme ja roikkui heti kiinni minussa.

Kotiin kun tultiin, totesin lapselle nousseen kuumeen, joka myöhemmin mitatessa oli 39,1 astetta Celciusta määrältään. Sitä podettiin muutama tunti ja sit se katos. Se oli sen verran nopee tauti, että sitä ei kerennyt ihminen edes kuumetta kummemmaksi diagnosoimaan. Voihan toki olla, että lapsi edelleen potee jotain, mutta kuume ei ole enää korkea.

Ruotsalaisissa auton, ja joskus myös tietokoneen ja traktorinkin, myyntiteksteissä lukee usein iloisesti ostamaan kannustava "bara tuta och köra"-lause. Ensi kertaa siihen törmättyäni koin sen niin valtavan hilpeänä asiana, ettei naurusta meinannut tulla loppua. Mutta mitä enemmän sitä lausetta mielessään - ja ihan ääneenkin - jauhaa, sen syvemmin ihminen kokee, että siinähän on vallan loistava elämänasenne pähkinänkuoressa. Tuut, tuut.

Ruotsalaisten ominaistuoksu

Asia, jonka pistin merkille jo täällä aiemmin asuessani on, että ruotsalaiset haisee pyykinhuuhteluaineelle. Täällä sitä ainetta käytetään tunnollisesti joka pyykillä ja se on aina yleensä sitä yhtä vaaleansinistä sorttia, jonka mun mielestä haisee aivan kuvottavalle. Ehkä se on ruotsalaisten mielestä puhtaan pyykin ominaistuoksu ja ilman sitä pyykki ei ole puhdasta. Mene ja tiedä. Hajuun törmää tuon tuosta. Pitää toki erikseen mainita, että mun kaverit ei haise sille. Ehkä mä olenkin valinnut ne vaan ihan sillä perusteella.

Ylihuomenna näen taas lapseni. Jeeeeeeeeeee!!!!!

Vanhoja muistiinpanoja ja talven läsnäolo

Löysin vanhoista luentomuistiinpanoista tämän kuvassa näkyvän merkinnän. Huomatkaa päiväys ja huomatkaa tunnelmat. Ei ole ihme, että samaa asiaa uudestaan kuunnellessani tuntui siltä kuin olisi kuunnellut sitä ensimmäistä kertaa.

Loppuraskauden tilassa ihminen ei ollut skarpeimmillaan ja jos ihminen joskus elämässään skarppi on ollutkin, niin sen tilan perään on enää turha haikailla noin muutenkaan. Tänäänkin pyykkäsin iloisesti naapurin pesutupa-ajalla, kunnes ajan varanneet henkilöt asian todellisen tilan minulle varsin selkeästi kertoivat. Onneksi pahoillaanoloni pehmensi heidän tiukan asenteen ja kellekkään ei jäänyt lopullisen paha mieli.

Göteborgissa oli mun mielestä "aina ennen" leuto talvi, eikä hajuakaan pakkasesta. Saati sitten että lumi olisi pysynyt maassa. Nyt on asiat toisin ja talven tunnelmissa saa ihminen tässä Länsi-Jöötanmaan helmessä asiaansa toimittaa.

Laajennusmielelläkö?

Tänään istui raitiovaunussa mies, joka oli pukeutunut neukkulaiseen panssaripataljoonan pitkään palttooseen ja koppalakkiin. Vaatteissa oli kaikki asiaankuuluvat merkit paikoillaan ja kaveri käyttäytyi, kuin olisi ollut virkaatekevä upseeri toimessaan. Erikoinen näky kieltämättä: veikkaukseni miehen tilasta oli, että hän oli joko taiteilija performanssin pyörteissä, avohoidossa tai molempia - tässä nyt sen enempää performanssitaiteilijoita tai avohoidossa olevia rienaamatta.

Joskus joku sanoi, että jos vaikka Suomen armeijan univormussa menee hetken mielijohteesta rasvareissulle Haaparantaan, niin se tulkitaan sotatoimenpiteeksi ja hyökkäykseksi Ruotsin kuningaskuntaan. Olikohan tämä raitsikan mies tekemässä sittenkin pahasti myöhästynyttä Neuvostoliiton laajennusta?

Puhelinlangat laulaa

Eilen unohdin aamulla huuhdella hoitoaineet tukasta. Wet-look oli päivän sana. En voi sanoa, että olisin kauheesti ollut ihastunut "valmiiksi-rasvainen"-tyyliin ja yritän muistaa huuhdella tukasta aineet ihan noin pääsääntöisesti, tästä tappiin.

Väsymys vaivasi ja iltapäivän labrassa en tehnyt muuta kuin hengailin paikan päällä. Labrat eivät ole mun vahva puoleni ollenkaan ja jätän hetkeäkään vastustelematta sen osaston meidän perheyksikössämme M:lle. Jos labrassa voi lusmuilla, niin teen sen heti.

Illalla mun rakas lapseni lauloi puhelimessa mulle laulun - kaikki kolme säkeistöä. Olin ihan tiloissa.

Lapsi aloittaa puhelut mulle aina sanomalla: "Hei Liisa". Sit kysytään, että olenko vielä Göteborgissa ja sen jälkeen onkin jo usein kiire toimittamaan muita elämän asioita. Lapsella tuntuu menevän oikein mukavasti M:n kanssa. Minä olen se, joka riutuu.

Semlat

Ja semlahan ei täällä Ruotsissa mitään sämpylää tarkoita, vaan näitä tuotteita, joita laskiaispulliksi Suomessa sanotaan.

Ehostusvinkki

Ehostamisen ystävät: tullessanne Göteborgiin varautukaa jatkuvaan, varsin kosteaan, lipankin alle puhaltavaan merituuleen. Vedenkestävää naamaan tai kaik on poskilla heti kun rohkenee ovesta ulos astua.

Senioriksi

Ennen kun kouluuni haki, piti hakijalla olla vähintään kolmen vuoden käsityöläis- tai taiteilijakokemus takanaan. Tämä johti siihen, että opiskelijat eivät olleet mitään ihan suoraan päiväkodista tulleita. Nyt tämä vaatimus on poistettu ja opiskelijoiden keski-ikä on laskenut huomattavasti. Mä olen ihan parasta senioriluokkaa mun uudella luokalla. Tuokaa kävelykeppi ja lähettäkää eläkettä!

Svedulassa

Olen nyt entisessä tukikohdassani, Göteborgissa. Roikun täällä hyväntahtoisten ystävieni nurkissa ja yritän pitää heitä hyvänmielisenä, ettei mua päättäväisesti kadulle kevään mittaa ohjata.

Lapsi nukkui, kun läksin aamulla lentokentälle. Tässä on pää kylmänä keskityttävä hetkeen ja olemiseen, ettei valtava suruvoittoinen tunteellisuus vie sijaa jonkin sortin järjissään pysymiseltä. On kova pala jättää lapsi taaksensa, toki palatakseni hänen luokseen kevään kurssien jälkeen, mutta silti.

Tänne Länsi-Göötanmaalle on annettu täys myrskyvaroitus huomiseksi. Saa nähdä millaiset tuulet sit puhaltaa.

Tukka hyvin

Jee, jee! Lapsen ensimmäinen päiväkotipäivä meni hyvin! Helpotus on ihmisellä suuri ja Svedulaan lähtö tuntuu hivenen mutkattomammalta, kun lapsonen ei päiväänsä tarhassa huutaen viettänyt.

Kävin tänään kampaajalla ensimmäistä kertaa yli vuoteen. Tätä en suinkaan sano pöyhkeilläkseni, vaan lähinnä paljastaakseni mun henkilökohtaisen kauneudenhoitoni säälittävän tilan. Tämänkin sessio otti tapahtuakseen lahjakortin voimin. Peräkammarin poika minussa on nykyään aika vahvana tässä ulkonäön kohentamisen asiassa. No, mut tukka on siistitty.

Karvaista nenää odotellessa

On helpottunut olo, kun seitsemän päivän yhteisen päiväkodissa roikkumisen jälkeen vaikuttaa siltä, että lapsi menee huomenna sinne keskenänsä varsin hyvänmielisenä. Huomenillalla tietysti tiedämme, miten ensimmäinen tosi hoitopäivä loppujen lopuksi meni.

Päiväkodissa eräs neljävuotias poika totesi mulle hetken hyvinkin läheltä tarkasteltuaan, että mulla on pisteitä nenässä ja että kohta niihin pisteisiin kasvaa karvoja! Mä toivon, ettei poika ole mikään oikea näkijä. Karvainen nenä tästä nyt vielä puuttuis. Mut jos se on mun kohtalo, niin liityn johonkin freak show porukkaan ja pistän rahoiks. Tähän väliin pitää vielä mainita, että saimme ystävältä lainaan "Carnivàle"-sarjan ykköskauden ja sitä eilen ryhdyimme innokkaina katsomaan. Se on hyvä.

Vauvalevy

Jos joku lapsi kärttää saada kuunnella vauvalevyä, niin kyseessähän on tämä levy. Ensin ihminen saatta erehtyä kaivelemaan lastenlevyosastolta ja kyselemään turhaan, että tämäkö vai tämä. Nilvanaahan se tarkoittaa. Sitten lokataan.

Mulla on silmässä sinnikäs, viihtymään ruvennut elohiiri. Ihminen voi kysyä itseltään, että vaivaako kireys, onko stressi ja vastata itselleen, että joo, kyllä on.