Dekkaribuumi

Dekkarit on sopivaa luettavaa ihmiselle, jonka täytyy sännätä tuon tuosta pelastamaan poika hädästä. Siksi niitä luetaan meillä kiivaaseen tahtiin. Mun suursuosikkidekkaristi on Minette Walters. Mä olen vaan lukenut jo melkein kaiken, mitä hän on kirjoittanut.

Mä olen nyt vähän ajan sisällä lukenut useamman Elisabeth Georgen dekkarin. Mulla on hyvin kaksijakoinen suhtautuminen niihin, sillä ne ei mun mielestä ole kauheen hyviä, mutta silti ne ovat tarpeeksi kiinnostavia, että raahaan niitä kassi kaupalla kotiin kirjastosta. Tähän asti lukemistani neljästä dekkarista vain yhdessä oli sellainen loppuratkaisu, johon olin tyytyväinen. Muuten ne murhaajat on olleet motiiveineen todella epäuskottavia. Mä luen parhaillaan "Playing for the ashes":ia. Saa nähdä onko tässä kirjassa se murhaaja sitten asiallisella motiivilla varustettu.

Petyin myös Dan Brownin "The Da Vinci Code"-kirjaan. Mä en nimittäin ymmärtänyt, että se on vain jännäri. Luulin kyseessä olevan huikea kirjallinen spektaakkeli raflaavine menojuonineen. Jos olisin suhtautunut siihen etukäteen vain dekkarina, joka se on, niin olisin ollut tyytyväisempi lukiessani kirjaa. Olisin itseasiassa ollut vallan ihastunut. Siinä jutussa on kuitenkin niin hauskoja, juuri minua kiehtovia käsityksiä uskonnon hämmentävistä asioista.