Hukkamatkoja ja Rosas

Aamupäivällä läksin hyvissä ajoin Uenoon, jotta ehtisin hämmästellä tuotteita valituissa myymälöissä ennen tapaamista. En muistanut kotiasemalla nostaa rahaa ja vietinkin sitten Uneossa reippaan tunteroisen etsien minun pankkini automaattia. Raha nostetaan aina oman pankin automaatista täällä päin maailmaa. Automaatti löytyi lopulta, mutta siinä vaiheessa ei ollut enää aikaa paneutua tuotteitten hämmästelyyn, joten suuntasin määrätietoisin askelin kulkuni kohti erään museon lippuluukkuja. Totesin luukulla, että näyttely, jota tulin katsomaan, alkaakin vasta kolmen päivän päästä. Soitin kiireen vilkkaa ystävättärelleni, että älä tule tänne ja hän ehdotti, että menisimme sen sijaan valokuvamuseoon katsomaan erästä toista näyttelyä. Näin teimme. Tässä välissä mainittakoon, että meiltä Uenoon menee vajaa tunti matkaan ja Uenosta valokuvamuseoon sellaiset puoli tuntia. Sain junailla. Mutta ei se mitään. Junailu ilman huutajaa on ihan leppoisaa.

Valokuva museon näyttelyssä (Rosas) oli yksi todella hieno videoinstallaatio, jossa kuva oli heijastettu lattiaan, jalanjälkiä täynnä olevaan hiekkaan. Video itsessään oli kuvattu suoraan ylhäältä ja siinä tanssija piirsi jaloillaan ympyräkuviota maahan. Taustalla soi Micheal Nyman-henkinen musa, joka sopi duuniin ku nyrkki silmään. Kannatti siis mennä.