Eilen ajoin vahingossa ainakin 16 kilometriä mummopyörälläni, Vimme tarakalla istuimessaan. Katsoin kartasta, että eihän tuo ole pitkä matka ja sitä matkaa tehdessäni hämmästelin, kuinka se matka jatkuu ja jatkuu vaan. Mutta ei se mitään. Ilma oli tavattoman kaunis, niinkuin tänäänkin. Hihattomassa paidassa pystyi keekoilemaan ja farkut tuntui kuumilta.
Lapsi osoitti tänään väsymystänsä puistossa potkimalla toista, hänelle tuntematonta lasta liukumäen portaissa. Toimintaan oli yhdistettynä raivoisa kiukkuitku. Myös eräälle viattomalle äiti-ihmiselle piti huutaa kurkku suorana, kun se sattui katsomaan hänen korkeuttaan siellä penkillä istuessaan. Joskus tulee sellainen olo, ettei jaksais lähteä lapsen kanssa yhtään mihinkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti