Kävimme tänään katsomassa koko perheyksikkömme voimin Yokohama 2005 International Triennale of Contemporary art-näyttelyä. Pitää heti lähtökuopissa todeta, että näyttelyssä käynti olisi ollut antoisampaa ilman tuota yhtä kaks' vuotiasta, mutta olen tyytyväinen, että kävin siellä näinkin tiukilla rahkeilla.Duuneja siellä oli 86:lta taiteilijalta ympäri maailmaa. Suomestakin oli yksi taiteilija, mutta hänen työnsä satuin just missaamaan - huomasin vasta kotona näyttelykataloogia selatessani, että sellainenkin siellä oli.
Näyttelyssä oli todella paljon hauskoja, suureellisia ja sisällöltään kepeitä töitä. En ole tarpeeksi perillä nykytaiteen tilasta globaalisti, että voisin "tässä-totuus"-tyylisesti asiaa kommentoida, mutta tuntui jotenkin siltä, että nämä kaukoidän taiteilijat ottavat asiakseen tehdä iloisen kepeitä töitä sen eurooppalaisen ahistuksen sijaan. Muhun teki myös vaikutuksen se, että kuinka taitavasti monet duunit oli toteutettu - täs on jotenkin ikävästi tottunut nykytaiteen kanssa siihen, että toteutus on toisinaan aika paskaa jälkee - joskin voi olla sitä joskus tarkoituksellakin.
Pidin kovasti BOAT PEOPLE Associationin kelluvasta installaatiosta. SOI Projectin luomat tilat oli hienoja ja eräässä niistä pääsi Vimmekin toteuttamaan itseään. Yoshitomo Naran valtava installaatio oli hieno, samoin Curatorman Inc.in spektaakkeli. Paljon oli muitakin vaikuttavia ja hienoja töitä esillä - enemmän kuin niitä, jotka ei tunnu missään. Ja mitään varsinaisesti superäklöö (kuolleita eläimiä tai jotain sellaista) siellä ei ollut esillä. Luojan kiitos.
Näyttelyn päälle harhailimme Yokohaman Chinatownissa. Siellä paukku papatit ja ravintoloita oli enemmän kuin ihminen voi ymmärtää. Muutamassa liikkeessä oli kädestä ennustusta ja ikkunasta näki, kuinka ennustajia oli ihan useampikin, kukin pikku pöytänsä äärellä kertomassa asiaansa asiakkaalleen. Mieleen jäi innokas nuoripari kädet ojossa yhden tädin pöydän luona. Tietty olisin mennyt itsekkin apajille, mutta kun tuo kielitaito on vielä sen verran heikko, että vaikka mulle olis luvattu yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, niin en olis tajunnut mistä on kyse. Jätin siis väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti