Meinas tulla ne lopulliset hounot housuun, kun lapsi päätti kaupasta tullessamme lähteä juoksemaan karkuun. Mä pakkasin kauppakassia pyörän koriin ja huutelin "EI!":tä lapselle, kunnes tajusin että, perkele - sehän juoksee autotielle ja siellä on tulossa kuorma-auto todennäköisessä törmäyskurssissa Vimmen kanssa. Kassi jäi siihen ja juoksin seurauksista piittamatta lapsen perään. Nappasin lapsen joka nauroi, kuin paremmallekkin vitsille ja onnistuimme välttämään kulkuneuvojen alle jäämisen. Mä en tiedä menikö asia perille, mutta hyvin painokkaasti ilmaisin Vimmelle sen, että en tykännyt siitä mitä hän teki ja että se oli hengenvaarallista.
Mä en tiedä kumpi meistä pääsee ennemmin hengestään, lapsi kekkuloidessaan vai minä sydänkohtauksen kourissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti