Luin todella hämmentävän teoksen: Trevor Ravenscroftin "Pyhä keihäs". Sanompa että voi hyvä tavaton!
Toisaalta - eivätkös kaikki tarinat ole totta - joskaan mikään tarina ei kerro koko totuutta.
Muuten kesäiset lukuelämykseni ovat pysytelleet dekkariosastolla. Löysin kuin löysinkin kunnon kokoelmat Highsmithiä kirjastosta maanantaina siellä käydessäni. Kannoin kotiin muutaman eksemplaarin. Vielä en ole niitä aloittanut. Pitää lukea loppuun kaksi aloittamaani, sängyn vieressä lojuvaa kirjaa ensin. (David Gutersonin "Snow falling on cedars" ja Montague Ullmanin ja Nan Zimmermanin "Working with Dreams"... no, tuo jälkimmäinen ei ole mikään dekkari. Mutta ainahan ihmisellä pitää olla luvussa joku niin sanottu tietoteos ja niitä ei lasketa.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ehkäpä voimme joskus todistaa menneisyyden tapahtumia samaan tapaan kuin vihityt "Pyhässä keihäässä". Ties vaikka Akashan aikakirjat olis esimerkiksi kaikkien matkaajien ajanvietettä jonain päivänä pokkareiden sijaan. Hah!
Mä en osaa sanoa uskonko mihinkään kirjassa kerrottuun vai onko se mun mielestä ihan täyttä humbuugia. Elämässä on paljon kummallisia juttuja. Mä olen aina toistanut suu vaahdossa sitä, että huikeimmatkin tarinat on vaan kalvakka versio todellisista tapahtumista. Ihmiset on kerenneet tehdä jo kaiken ja vaikka millä tavalla. Ja toisaalta, mun mielestä ei ole mielenkiintoista puhua siitä mihin kukin uskoo. Sillä ei pohjimmiltaan ole kauheesti väliä.
Sun kesälukemisto kuulostaa kelvolliselta. En ole itse lukenut mitään Austerilta - vielä - ja Banksilta olen lukenut vain sci-fia - Markuksen painostuksesta.
Lähetä kommentti