Hyvää ystävänpäivää kaikille.
Olen tänään istunut hiekkalaatikolla pienen ystäväni - jota myös lapseksi kutsutaan - kanssa kahteen otteeseen. Kakkuja tuli ku liukuhihnalta. Japanilaiset kanssaihmiset osoittivat tänään poikkeuksellista mielenkiintoa meidän äiti-lapsi-yksikköä kohtaan ja kolme individuaalia kysyi, mistä kaukaa olemme. Yleensä ihmiset ovat kohteliaita, mutta suurin osa ei sano mitään hyvääpäivään lisäksi. Enkä minäkään sano. Pitää jokin aspekti suomalaisesta identiteetistä säilyttää. Täällä sen hejssan-svejssanin hapattaman jurouden voi taas omaksua takaisin repertuaariinsa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Jos ollaan ihan suoraan-sydämestä-rehellisiä, niin kyllä muakin ihmisten loputon vaikeneminen jossain määrin ahistaa. Ei sillä, että hiljaisuus olisi ikävää sinänsä, mutta jos on jonkun kanssa tekemisissä olosuhteiden pakosta (töissä), niin puhumattomuuden tulkitsee helposti vihamielisyydeksi. Mutta kohtuus kaikessa. Joskus on oltava hiljaa.
Niskajumi on vähän jo hellittänyt. :)
Lähetä kommentti