Tänään heräsin lypsylle lähdön aikaan saadakseni chattailla brittikontaktini kanssa. On hauskaa herätä joskus ennen ketään muuta (painotan sanaa joskus). Mun luonnollinen uni-valve-rytmini on sitä yökukkujalinjaa ja ollakseni valveilla, mun on nukuttava vähintään kahdeksan tuntia per yö (tai päivä). Tätä tyyliä en ole aikoihin päässyt toteuttamaan. Toteutan erästä toista tyyliä toistaiseksi.
Tänään katsomme "Frida"-leffan kun Vimme on mennyt nukkumaan. Kivaa, kivaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Frida-leffa oli sellasta "ihan-jees"-luokkaa. Hollywood tuote. Siinä oli myös hetkensä ja jostain syystä monet aspektit tarinassa liikuttivat minua kovasti. Tuli taas itkettyä. Se ei sinänsä ole mitenkään huono asia. Uskon nimittäin, että jossain vaihessa ne kaikki kertyneet kyyneleet on itkettävä. Parempi tehdä se leffan kanssa, kuin esimerkiksi suuren itsesäälin iskiessä ihmiseen. Niitäkin hetkiä tulee joskus - onneksi harvemmin. Enivei - jos tämä lapsen onnettomuuksien shokeeraamana oleminen on nuorena pysymistä, niin mä kyllä kernaasti vanhenen ihan vaikka heti. ;-)
Lähetä kommentti