Kannatti mennä

Menimme tänään Vimmen kanssa tapaamaan muita suomalaisia äiti-lapsi/lapset-yksikköjä erääseen puistoon, jossa luumupuut olivat täydessä kukassa. Vimme nautti silminnähden siitä, että seura puhui todennäköistä samaa kieltä hänen kanssaan. (Ei ole taattua että kaksi-vuotiaat ymmärtää toisiaan, vaikka samaa kieltä muka puhuisivatkin). Siellä puiden katveessa istuessa ilma oli lämmin, vaikka tuuli melkein kuin Härkäsalmenkadulla konsanaan. (Härkäsalmenkatu on Raahessa ja mun henkilökohtaisissa mielikuvissa siellä tuulee aina lujaa ja yleensä vielä vastaan.) Sain vaihtaa kahdet ulkokakkavaipat (hip hip) ja sain kupillisen hyvää suodatinkahvia. Ja Runebergin tortun. Kannatti mennä.


Luumupuu.