Ilta DVD:n äärellä

Katsoimme Ramones: End of the Century dokkarin eilen. Se oli varsin valoittava ja mukaansa tempaava esitys bändin historiasta.

Leffan mukaan Joey oli teinarina hyljeksitty yleiskummajainen. Dee Dee nautti läpi elämänsä muutakin kuin sitä kuuluisaa kansalaisluottamusta - ja kuolikin sitten heroiinin yliannostukseen täs pari vuotta sitten. Johnny taas oli tosi konservatiivi ja kersanttihenkinen ihminen. Keikan jälkeen hän kuulemma aina osti kiskalta purkin maitoa ja paketin keksejä ja meni hotellihuoneeseen niitä keskenänsä nauttimaan (mikä sinänsä on mun mielestä aika sympaattista). Vuonna 2002 kiittäessään Rock and Roll Hall of Fame tilaisuudessa, Johnny muisti mainita George W. Bushin ja kiittää häntäkin - ilman ironian häivähdystäkään.

Yhtä kaikki, mainiota musaa miehet tekivät. Näin heidät itse Provinssirockissa 1988. Mun mielestä ne oli sillon jotenkin jo aikansa eläneitä ja elähtäneitä vanhoja ukkoja - kaverit oli siinä vaiheessa nuorempia, kuin minä olen nyt.

Nuoruuden näkökulmasta kaikki yli 30v. ikäiset on haudan partaalla ja valmiita unohdettaviksi.