Tänään tein itseanalyysin siitä, että miksi mä nyt olen hakeutunut tällaiseen poikamaiseen ulkonäköön taas. (Näyttää ihan jalkapalloilijan tukalta, on M:n viimeisin kommentti hiuksistani.) Tällä mä tasotan identiteettiäni, joka on hämillään tästä kotirouvan roolista. Mitä vähemmän mä näytän kotirouvalta, sen helpompi kotirouvana on olla. Eläköön kotipsykologia!
Tämän valtavan hieno omakuva on otettu Tokion nykytaiteen museon hississä. Kuvassa myös Vimmen jalat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Naulan kantaan.
Lähetä kommentti