Päivän retkille on hyvä ottaa Päivi mukaan ja kaksi parhaille retkille. Näin tein tänään. Me kolme kotiäitiä matkasimme junalla ja linja-autolla Miura-Kaiganin rannoille ja harrastimme extremekikkailua karheilla veden rapaamilla laavakivillä. Onnistuin lipeämään ja mulahdin mereen. Sain toiseen kyynärpäähäni pintahaavanirhauman siinä rytäkässä, mutta mitään vakavaa haittaa siitä ei koitunut.
Oli todella miellyttävää viettää päivä rannalla. Ilma oli lämmin ja aurinko paistoi. Vesikään ei ollut kauheen kylmää. Ja ennen kaikkea, oli kivaa olla päivä ilman 2v. lieveilmiötä ja toki isä-poikasuhdettakin pääsivät perheen y-kromosomit lujittamaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Enpä muista milloin olisin kuullut jonkun käyttävän sanaa "mulahtaa". Tuli niin elävästi mieleen lapsuus ja Härkäsalmenkadun letkajenkan(rivitalo) ojat. Upeita kallioita. Oma aika on luksusta ja jos siitä voi nauttia tuollaisissa maisemissa mikä ettei. Tänne(Ouluun) lupailtiin lumimyräkkää alkuviikoksi, joten kateellisena katselen tuota sinistä merta...
Terveisin Minna
Ehkä mulahdus sanan käyttö on ajan myötä vähentynyt siksi, ettei mulahduksia ole tapahtunut niin usein kuin silloin lapsuuden kultaisina mulahdushetkinä. Mene ja tiedä. Ulkomaanpellenä sitä päästää suustaan kaikkee kummallista joka tapauksessa.
Oli totisesti kiva päivä rannalla. Eikä haittaa, ettei tarvi sitä Oulun lumimyräkkää kokea.
Lähetä kommentti