Eilen kävimme räkäisestä habituksestamme huolimatta Finland Cafe-tilaisuudessa hämmästelemässä myynnissä ja näytillä olevia suomalaisia tuotteita. Teemaa oli ilmestynyt sekä turkoosin, että ruskean värisenä, todella hintavia suomalaisia lastenkirjoja oli myynnissä just nimenomaan suomeksi, lohisoppa tuntui maistuvan tokiolaisille ja non-stop Aki Kaurismäki-filmi-ilta oli tiedossa. Emme tosin jääneet sitä katsomaan, kun 2v.-henkilöt menevät paljon ennen filmi-iltojen alkamisajankohtia nukkumaan. Pitää tunnustaa, että takaseinälle heijastettu Stokkanedusvilinä toi salaisen kyyneleen ihmisen silmäkulmaan. Kai ihminen jossain sisällään aina kaipaa sinne, missä puhutaan sitä omaa kieltä, oli ne samankieliset ihmiset millaisia sonneja tahansa.
En toki tässä väitä, että suomalaiset ovat sonneja - kaikki. Mutta pitää tunnustaa, että suomalainen jäyhä ja tyly käytös tuntuu ikävältä, kun sen keskellä ei ole muutamaan vuoteen asunut. No, mut sitten kun siellä taas on aikansa itse asunut, taitaa sen ilmeettömän asioinnin ja mulkoilun ihan tosta vaan.
3 kommenttia:
Vai ilmeetön, mulkoileva sonni. No onneksi ei alligaattori tms. sonnit lasketaan hyvää tarkoittaviin, mitä nyt aggressioon joutuessa alkaa savu tupruamaan sieraimista ja hyökkäys on kohti päin. Tulee mieleen moni suomalainen poliitikko tai urheilija...
Joo - onhan se julmaa näin suomalia suomia sanan säilällä, mut' jotenkin ei haittaa niin paljon, kun on itse suomalainen. Joskin ulko- .
Siis sanon, että ihmisen kirjoitussormet meni solmuun edellistä kommenttia kirjoittaessa ja suomalaisista tuli suomalia. Ei se Somalia, niin kaukana Suomesta ole sittenkään.
Lähetä kommentti