Eilen illalla oli taas maanjäristys. M oli nukuttamassa Vimmeä ja mä tunnelmoin tässä koneen ääressä, kun talo rupesi tärisemään. Tärinä kesti keskimääräistä pidempään ja ehdin jo miettiä, että pitäiskö tässä nyt sitten ryhtyä johonkin. Järinät laantuivat ennen kuin ehdin mitään toimittaa ja jatkoin taas surffailua niinku ei mitään. Mutta pitää tunnustaa, että varsin suurella kunnioituksella ihminen järisevään maahan suhtautuu.
Tänään olin mukana töhrimässä paperia musteella, tarkoituksenani tuottaa kalligrafioita ja vallan opetuksen alaisena. Paikalla oli henkilö vahtimassa lapsia, joten sain jotain tehtyäkin. Luoja tietää onko mulla koskaan mahdollisuutta mennä toiselle tunnille - tunnit on yleensä samaan aikaan mun japanin kurssin kanssa. Tänään poikkeuksellisesti jätin kielikurssin väliin palatakseni sinne taas ensi viikolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Toivonpa todellakin että ne mustepullot ja muut asiat ei siellä enempää tärise ja hötkyile. On kai ne järistykset täysin normaalin mittakaavassa vielä vai kuinka?
Mä luulen että kaikki maanjäristykset on täällä normaalin mittakaavassa, pienimmästä suurimpaan. Täällä on normaalia, että välillä kaupungitkin luhistuu. Toivon kuitenkin, ettei ihmisen tarvi kokea sitä rajumpaa sorttia elämänsä aikana.
Lähetä kommentti