Markus otti ja pakkas lapsen & itsensä suodakseen mulle oman henkilökohtaisen rauhan elämyksen tänään täällä kotona. Olen siitä syvästi kiitollinen. Jos mulla olis mahdollisuus viettää useammin muutama hetki keskenäni kerta-pari viikossa, olisin todella paljon miellyttävämpi ihminen muita kansalaisia kohtaan. Ja varsinkin näitä jäppisiä kohtaan, joiden kanssa täällä asustelen saman katon alla. Hermo on kieltämättä ollut aika kireenä tässä viime aikoina.
Kävimme tässä menneellä viikolla hoitamassa viisumille jatkoaikaa. Totesin siellä instanssissa ollessani, että mulla on asioitten-toimittamis- ja toimistofobia. En tiedä olenko hapattanut itseni liialla Kafkalla vai mikä on syy tähän, mutta tuska iskee aina kun pitää jotain paperintäyttöön, varaamiseen, anomiseen tai hakemiseen liittyvää toimittaa. Tai ehkä se on yksinkertaisesti terveen ihmisen merkki. Mene ja tiedä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Jaksa ihminen siellä painaa pitkää päivää, siitä se soijamakkara kotiin tuodaan (jos et ole sitä pekonia taas ruvennut syömään).
Lähetä kommentti