Lapsi otti eilen neljän maissa iltapäivällä pitkät päikkärit, jotka jatkuivat tähän aamuun, kello varttia vaille kuuteen saakka. Ymmärsin itsekkin mennä illalla nukkumaan ajoissa, joten tänään ei ole se tavallisen nuutunut olo, vaan vähän freesimpi versio siitä.
Lapsen tikattu takaraivo näyttää paranevan asianmukaisesti. Sen asian tiimoilta ihmisen tuskin tarvitsisi huolehtia yhtään, mutta en voi sille mitään, että koko kehon läpi kulkeva kauhun kihelmöinti saa mut valtaansa, kun onnettomuutta muistelen. Äitiys ajaa ihmisen psyykkisen rajatilan tuntumaan.
Sunnuntaina kävin ystävättäreni, sen Suomen vieraamme, kanssa päivällisellä Timin luona. Hyvän aterian ja runsaan juomisen jälkeen menimme taas koppikaraokeen kiekumaan. Oli tosi hauskaa. Jonkun pitää perustaa Helsinkiin kunnon koppikaraoke tai mä en kestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti