Eilen lapsi leikki nojatuolissa, rakentamassaan majassa ja kekkuloi ilokseen majansa katolla. Jossain vaiheessa hän päätyi lattialle pöydän reunan kautta ja sitten mentiin taas klinikalle parsittavaksi. Markus löysi talosta japanilaista apua - tytön, jolla oli yllään Marimekon raitapaita. Tämä tyttö auttoi meitä todella paljon tulkkaamalla lääkärissä ja ylipäänsä löytällä meille lähimmän klinikan.Vimme itse ei tietenkään nauttinut tapahtumasta mitenkään erityisesti, mutta osoitti aivan valtavaa pätevyyttä ja asiallisuutta. Ja mikä tärkeitä, mitään vakavampaa vaivaa, kuin haava takaraivossa, ei tästä insidenssistä aiheutunut.
Taas toivon hiljaa mielessäni, että tämä olis nyt se viimeinen kerta, kun tuon lapsen päätä parsitaan.
3 kommenttia:
VOI VOI VIMMEä ja vanhempia!
Hei Liisa! Auts, ei kiva! Toivottavasti Vimme on jo parempi ja ylpeä moisesta "hatusta". Terveisiä sinne kovasti, on ihana käydä lueskelemassa teidän kuulumisia. Noora
Joo, se riipii kun lapsi teloo itseään. Eilen kävimme näyttämässä haavaa lääkärille ja tämä totesi, että hyvältä näyttää. Tikit poistetaan ensi maanantaina.
Kiitos terveisistä Noora. Kohtahan me ollaan pysyvästi siellä teillä päin ja voimme pistää pojat leikkimään keskenään, sillä välin kun itse juomme kahvia.
Lähetä kommentti