Eilen kävimme ystävättäreni kanssa Nikkossa. En ollut aiemmin sinne saakka suoriutunut, vaikka Nikko oli ollut vierailukohdelistalla korkealla sijalla jo tovin. Temppelialue on YK:n maailman kulttuuriperintö listalla ja näin sen säilyttämisen eteen nähdään paljon vaivaa.
Alueella kasvaa vanhoja, valtavan kokoisia puita, jotka ovat vähintään yhtä vaikuttavia, kuin spektaakkelimaiset käsityötaidon näytteet temppelien rakenteissa. Ja vaikka sää oli todella sumuinen, niin se ei suinkaan laimentanut kokemusta, vaan pikemminkin loi taianomaista lisätunnelmaa ihmiselle pyhien paikkojen tarkasteluun.
Olin erikseen kiitollinen siitä, että mun kolme ja puoli vuotiasta vakkariseuralaista ei tarvinnut Nikkoon hilata. Parin tunnin junamatka mennen-tullen ja loputon roikkuminen riekkumiseen sopimattomissa kulttuurikohteissa oli luonut monta äiti-ihmisen hulluksi ajavaa kohtausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti