Siis mä sanon et ei ihminen turhaan ollut sinne sumopainiotteluun himoinnut päästä! Se oli valtavan hieno spektaakkeli ja todella jännittävää seurattavaa ihan puhtaassa viihdemielessäkin. Ja tämän kaiken sanon, vaikka Vimme ja kaksi muuta vahvasti alle kouluikäistä lasta oli mukana menossa.Mä varmaan olisin varsin aktiivisesti roikkunut sumoa katsomassa ihan enemmänkin täällä Tokiossa asuessani, ellei olis ollut toi vakituinen jarru mukana. Sen kanssa ei jaksa ihan mihin tahansa fanaattisuuden lajiin, niin kuin sumopaineissa alvariinsa käyntiin, heittäytyä.
Illan viimeinen ottelu käytiin Asashoryun - tämän hetken ykköseksi rankatun eli yokozunan - ja eestiläisen Baruton välillä. Baruto hävis, mutta ei se mitään - vielä on monta mahdollisuutta voittaa ennen ensi viikonlopun loppuottelua. Eestiläinenhän on tältä maailman kulmalta käsin tarkasteltuna käytännössä täysin suomalainen.Sumon jälkeen menimme koko konkkaronkka tempuralle raflaan, johon emme olisi rohjenneet ilman japanin kielen taitoista seuraa mennä: ruokalistat oli vain ja pelkästään japaniksi. Meidät sijoitettiin viisaasti ihan omaan pikku huoneeseen kolmen väsyneen lapsen kanssa ja näin ei tullut kauhee stressi aterioidessa vaikka lapset kekkuloikin.
Mut siis, jos japanissa ihminen asuu eikä sumoon mene, niin saa syyttää itseään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti