En voinut sitten vastustaa kiusausta, kun tuossa talomme kulmilla kolme teinarilorttia tunnelmoi liikennevalojen vaihtumista edistävän napin edessä ja puhuivat suomea. Kysyin ihan muinamiehinä suomeksi, että "Painoittekste jo nappia?". Poikien ilmeet olivat näkemisen arvoiset - varmaan varovat loppu reissunsa suomeksikaan sanomasta mitään, mitä ei ole tarkoitettu muiden kuultavaksi. Tokiossa kun ihmiset näköjään puhuu kuitenkin suomea. Heh heh.
Mainitsin tässä aikaisemmin, että meidän viimeinen vieraamme Japanissa olisi ollut jo käymässä. Kävikin kuulkaa niin, että vielä tulee yksi ystävä hämmästelemään Tokiota ennen kuin lähden lapsen kanssa Vinnairin sinivalkoisilla siivillä Suomeen. Tuleva vieraamme palaa Suomeen kolme päivää ennen meitä - eli kerkeää just ja just toimittamaan asiansa Tokiossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti