Aivan niin kuin se kolmen ja puolen vuoden maaginen rajapyykki olisi nyt sitten saavutettu - mullehan on vakuuteltu, että sen jälkeen lapsen kanssa toimittaminen helpottuu. Nimittäin, lapsi ei ole saanut kunnon raivaria viikkoon!!!Eilen vietimme aikaamme käyskennellen perheyksikkönä urbaaneissa lähikohteissa: Daiban ostareilla ja Ginzassa, jossa Vimme joutui Ultramanin nappaamaksi.
Katselin ympärilleni sillä silmällä, että täältä joutuu ihminen nyt poistumaan ja ymmärsin, että monia asioita tulee valtavan ikävä, vaikka olenkin tohkeissani Eurooppaan paluusta. Hankala kuvitella, että mikään muu maailman suurista metropoleista olisi näin helposti lähestyttävä ja turvallisen oloinen, kuin Tokio. Jännittävää nähdä miltä Suomeen paluu tuntuu.
Eilen olin suomalaisten tuttujen kotibileissä, joissa oli hyvä meininki ja live(!) musaa. Sain lupauksen tulevasta karaoke-illasta ennen Tokiosta lähtöä. On taas ihmisellä mitä odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti