Viime viikolla kävin taas täydentämässä vesivärivarastoja. Ostin Windsor & Newtonin 'indigo'- ja 'cobalt turquoise light'-värit. Nyt en paljoo muita värejä malta käyttääkään. Molemmat värit ovat hypnoottisen kauniita, sekä nappina, että siveltimen vetona.
Kaikki värit ovat tarpeellisia ja kaikki värit ovat huomion vangitsevia, kun sattuvat olemaan oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Mutta siniset ovat puhutelleet mua voimakkaimmin viime aikoina. Mitä se kertoo? Siihen kun lisäis vielä valkoisen ja Jukka Kuoppamäen äänen, niin luulis kyseessä olevan koti-ikävä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Monesti elämässä totean, että tutkimattomat ovat tietokoneen tiet. Viestejä katoaa, kone tilttaa ja päästelee kummia ääniä. Konetta hoitaa todennäköisesti pienen pieni, herkkänahkainen ja kärttyinen tontun tapainen olento, joka vaan viran puolesta aiheuttaa ongelmia koneen kanssa. Pidä koneen henki tyytyväisenä ja kone pelaa.
Fazerin sininen ON hyvää. Mäkin olen oppinut pitämään suklaasta - toisin en yhtä intohimoisesti, kuin se nimetön jäätelön ystävä. Ruotsissa on se hyvä puoli, että täällä voi Vasserin sinistä ostaa mistä vaan.
Terveisiä Hellulle ja perheelle.
Lähetä kommentti