Ystävättäreni on jo sen verran raskaana, ettei lahjoittamani mamavaatteet enää mahdu päälle - siis piukeimmat niistä. Niitäkin on olemassa montaa sorttia. Hän kysyi, haluanko ne takaisin. Herrajumala: MIKSI?!? Mitä mä niillä teen?
Mun mielestä yksi parhaiten vaiettuja globaaleja juonia ihmisten päänmenoksi on se, että naiset aivopestään uskomaan unohtavansa sen ensimmäisen synnystyskokemuksen kauhut ja pykäämään lasta toisen perään sarjassa maailmaan: pang-pang-pang. Haloo! Raskaana oleminen on hornaa - sekä päälle, että kropalle, synnyttäminen on hornaa ja siihen saatta kuolla, pienen vauvan hoitaminen omassa hormoonisekavuudessa on hornaa ja niitä ikävällä tavalla psykedeelisiä kokemuksia joita elämässä toivoisi voivansa välttää. Näitä asioita koettuaan ei voi mitään niistä unohtaa. On toisaalta hienoo, että on nämä kauhut kokenut - eipä pääse enää kanssaihminen sanomaan, että enhän mä voi tietää asiasta mitään. Mutta että uudestaan menis läpi sen kaiken elämälle vieraan höykkyytyksen? Hohoo!!!
Huolestuneille lukijoille tässä nyt erikseen mainitsen, että kaikesta tästä lisääntymiseen liittyvästä antipatiasta huolimatta Vimme on ollut mun mielestä aina aivan ykkönen. Sääli vaan, ettei sitä voinut tilata jostain kataloogista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti