Bassoja muistellen

Ruotsin asuntomme ikävin asia oli lännenpuoleiset seinänaapurit. Olen syvästi kiitollinen, että mun ei tarvi asua enää heidän elämänsä lähellä.

Bassot (kuten heitä kutsuimme - kiitos heidän todella tehokkaitten bassokauttimien) muuttivat taloon muutama vuosi meidän jälkeemme ja avasivat kauden soittamalla kaikenlaista tuhtibassoista kakkamusaa niin, että seinät tärisi ja astiat kilisi kaapeissa - ja mä en liioittele yhtään. Bileitä ne piti jatkuvasti ja mulla oli tapana käydä aina pahimpien aikaan huomauttamassa melusta. Vastauksena saattoi tulla "no älä viitsi - me ollaan just lähdössä ulos" ja bileet vaan jatkui. Luulen, että joku teki heistä valituksen, sillä volyyminappulaa osattiin yht'äkkiä kääntää hiljaisemmallekkin. Ja bileitä oli enää vain kerran kuussa.

Bassot olivat aivan selvästi tuore pariskunta taloon muuttaessaan. Saimme kuunnella heidän intiimielämäänsä rytmissä "rynks-rynks-rynks-rynks" ja sitten tyttö ulvahteli kunnon pornoleffa tyyliin. Ei siinä mitään. Ja pian sitä ei enää kuulunut. Ja Bassot olivat molemmat yht'äkkiä kaksi kertaa paksumpia, kuin taloon muuttaessa. Parisuhde siis plösöytti Bassot.

Sitten tyttö katos, vaikka nimi jäi oveen. Tilalle tuli teiniuhmaa täynnä oleva alivuokralaispoika (yksiöön!). Mun arvaus on, että hra Basso paloitteli rva Basson ja pisti lattian alle säilöön ja siirtyi uuteen suhteeseen lennossa, mutta esitti sukulaisten takia rva Basson olevan vielä kuvioissa mukana.

Asunnon oven eteen jätetyt roskapussit olivat aina Statoilin kasseja. Päättelimme siitä että se on heidän päivittäisten ruokaostoksien suorittamisen kohde. Kätevää - voi käydä ostamassa pakastepizzan vaikka keskellä yötä!

Välihuomautuksena tässä kerrottakoon, että Ruotsissa usein näki roskapussit ulko-oven edessä odottamassa roskiseen vientiä - ettei sisällä haisis pahalle ja joskus sama pussi odotti viejää useamman päivänkin. Toisinaan nämä lojumaan jätetyt pussit olivat täynnä esim. katkaravun kuoria ja näin kaikki naapurit saivat nauttia siitäkin ateriasta.

NO, mutta Bassoilla rappio syveni. Eräänä päivänä juuri ennen Ruotsista muuttoamme Bassojen ovi oli jäänyt apposen auki - eikä sisällä näkynyt ketään. Näkyi vain sotku. Ovi pysyi auki muutaman tunnin ja pian koko helluvan kerros haisi tuhannelle tuhkakupille. Ehkä ne vaan tuuletti. En tiedä heidän myöhempiä vaiheitaan. Kertokoon ne mulle joku ken tietää.

Toivotan Bassoille joka tapauksessa onnea valitsemalleen lifestylelle.

Ainoa hyvä puoli Bassoissa oli se, että ne sieti meidän hysteerisen, yksin jätetyn Piko koiran haukkumista ilman yhtä valituksen sanaa. Tämän tarinan pointti oli siis se, että kaikessa on aina jotain hyvääkin.