maanantaina, tammikuuta 17, 2005

Ruokaa ja roisia kieltä

Jos mä olisin ökyrikas, niin palkkaisin henkilön hoitamaan Vimmen ruokailun valvomiset. Kaverilla on hyvä ruokahalu ja se syö mielellään. Mutta siihen syömiseen kuluu aikaa aina sellainen 30+ minsaa per lautasellinen (riippuen vähän ruuasta) ja sitten koko helluvan huusholli on riisin/nuudeleitten/tomaatin palojen peitossa. Ja täällä meillä on kokolattiamatto.

Mä sanon et!

Nyt olis keksittävä keino, jolla mun oma henkilökohtainen ja hyvin spontaani noituminen loppuis. Että tulis luonnostaan "voi ei" sen "voi v**un" sijaan. Kun se pieni ihminen niin mielellään matkii kaiken mitä isot sanoo ja tekee edellä. Ja todella hyvin vielä.

No, onneksi Markus ei kiroile. Ehkä se vähän tasoittaa tätä tilannetta.

Ei kommentteja: