Jäi paluulippu käyttämättä. Joku onnellinen matkustaja sai ilman vieruspaikkalaista istua leveämmin kuin muut. Nämä Finnairin Helsinki-Tokio-Helsinki lennot ovat kuulemma melkein aina ihan täyteen buukattuja.
Jos haluaa seurata, missä päin Japania on järissyt tänään ja kuinka voimakkaasti, voi silmäillä Tenkin saittia. Jossain järisee joka päivä enemmän tai vähemmän. Koko ajan soi päässä Carole Kingin "I Feel the Earth Move"-biisi.
Olimme taas Shibuyassa tänään tekemässä tarpeellisia hankintoja. Kotimatkalla päätimme kävellä viimeiset kaksi pysäkin väliä asemalta, jolla vaihdamme aina junaa. Matka ei ole pitkä. Kun seuraa radan vartta, niin ei voi mennä pieleen - näin ajattelimme. Aikamme käveltyämme huomasimme seuranneemme väärän radan vartta. Piti ottaa taas sama juna takaisin päin ja vaihtaa kiltisti kotiin vievään junaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Shinkansen on vielä testaamatta. Ei ole oikein huvittanut matkustaa mihinkään vielä. Mutta eiköhän senkin toiminnan aika tule.
Kapsulihotellitkin on jääneet testaamatta - on nimittäin tämä elämäntilanne sellainen, että jostain syystä ihminen ei koskaan missaa sitä viimeistä junaa kotiin. Samasta syystä KAIKKI Tokion baarit on vielä testaamatta - happibaareista lähtien.
Mä en ole nähnyt yhtään pehmolelureppua muilla kuin lapsilla. Sen sijaan puhelinkorut ovat kova sana. Joka teinillä ja muillakin, roikkuu obligatoorisesta kännykästä kaikenlaisia killuttimia. Hard core harrastajilla niitä on leegion verran. Säärystimiä on joillakin, mutta ne ovat aika disgreettejä sävyissään. Kaikilla tytöillä on se sama "Jennifer Aniston-kampaus", minihamonen päällä ja piikkikorkosaappaat jalassa. Miehet näyttää yhtä tylsiltä, kuin muuallakin maailmassa - poikkeuksena Jean-Pierre Barda henkiset ilmestykset(http://www.aftonbladet.se/kvinna/0311/07/NYHETER-07s99-forebildNY-84.jpg) joita katukuvassa on paljon.
Soittimet on kivoja.
Mä olen aina asunut suomalaisen ihmisen kanssa, joten vessapaperi- ja muut eroavaisuudet ovat jääneet kokematta. Rullan liukuminen seinää vasten tuntuu jotenkin hankalalta. Paperihan repeytyy helposti sillä tyylillä - oletan.
Meidän vanha koiramme Piko asuu Markuksen äidin luona ja on siellä paremmassa hoidossa kuin konsanaan. Silti huono omatunto lakkaamatta kalvaa, kun on julkeasti hylännyt uskollisen perheenjäsenen vain muuttaakseen Japaniin. Piko on 14v. Se on viriili vanhus. Olis ollut kivaa ottaa se mukaan, mutta se ei nyt vaan skulannut. Apeeta.
Lähetä kommentti