Tänään kävelimme pitkin ja poikin Tokiota. Kilometrejä kertyi ja syömään istahdettuamme huomasin, että se suojakerroin olis ollut ihan hyvä asia olla naaman peittona. Sävynä kasvoilla luonaalla oli "keitetty rapu". Se vaan ei tullut ensimmäisenä mieleen kun läks tammikuiseen miljoonakaupunkiin patikoimaan, että aurinko saattais polttaa nahkaa - ja kun ei ollut mitenkään erikseen kuuma kelikään.
Nyt illan pimettyä on naamankin punotus jo vähän laskenut.
Kävimme Ginzassa hämmästelemässä väenpaljoutta ja luksusbutiikkeja. Mun Dr. Martensit tuntuivat laivan kokoisilta möhkäleiltä, kun niitä vertas keskiverto tokiottaren pikku piikkikorkokenkiin. Täällä naisille myydään pääasiassa hepeniä ja niitä ne tuntuvat iloisina ostavankin. Odotan kovasti, että eteen tulee vaatekauppa, jossa myydään sellaisia vaatteita, joista minä pidän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti