Tänään meni hermot, kun sadannetta kertaa oli farkut suoraan pesusta taas erään kanssaihmisen ruoan kappaleita täynnä. Jotenkin kuvittelin, että tällä kertaa housuni olisivat puhtaat edes puoleen päivään saakka. Se harhainen tila selkes, kun Vimme suhersi banskua pitkin mun lahjetta. Ja se oli aamiaisen aikaan.
Ulkona satoi, mutta hermon kireys oli sellainen, että johonkin oli lähdettävä. Menimme nyt ensimmäistä kertaa Vimmen kanssa kaksin Shibuyaan. Matkalla sinne on yhdet aika pitkät portaat, joita pitkin rattaita pitää tavalla tai toisella raahata ylös. Siihen malliin olin niitä hilaamassa, kun komean salskea salaryman kysyi englanniksi, että saako auttaa. Kannattaa siis lähteä hilaamaan rattaita keskenänsä ihan vaativampiinkin olosuhteisiin.
Vimme pääsi taas "lastentaloon" toteuttamaan itseään. Tällä kertaa toteutus tapahtui juoksemalla, kiipeilemällä, pianoa ja rumpuja soittamalla. Ja mun hermon kireys hellitti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti