Ja kehtaan vielä tunnustaa

No olipa kirja, ajattelin, hahmot oli revitty suoraan saippuaoopperasta ja dekkarijuonenkäänteet olivat häiritsevän itsestäänselviä. Murhaajan arvas jo hahmon ensiesittelyssä, enkä usko, että se oli tarkoitus. Mutta oma moka, totesin katseltuani kirjan kansia lukuelämyksen jälkeen - olin huomaamattani lukenut Harlekiini-kirjan. Miten syvälle voi ihminen vajota kirjaston puutteessaan?