Eilen toikkaroin yhdellä metrolinjalla. Ensin otin kulkuneuvon ymmärtämättäni väärään suuntaan ja olin "ihan et'", kun yht'äkkiä edessä oli päättäri ja mun olis pitänyt päästä ihan toisen nimiseen paikkaan.
Päätin palata samoja jälkiä takaisin. Matkan varrella hyppäsin ihan taas tuntemattomalla asemalla pois, jotta voisin tarkistaa, että jos linjat vaikka olisivat jotenkin haarautuneet siinä ja siitä syystä en päässyt eka yrittämällä määränpäähäni. Totesin, että kerpele, pitää ottaa seuraava juna, joka menee just siihen suuntaan, mihin se edellinenkin olisi ollut menossa. Sitten olin taas lähdöruudussa.
Pääsin toki perillekin, mutta mun erehtymätön & skarppi kartta- ja suuntavaistoni sai pahan kolauksen. Luojan kiitos olin keskenäni hukassa. Sekä lapsen, että mokailuni merkille pistävän aikuisen seura olisi ollut kiusallista siinä tilanteessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti