Kävimme tänään retkellä entisillä kotikulmilla. Vimme viiletti puistossa ja hämmästelimme porukalla karppeja, joita Senzoku-lampi on pullollaan.Eilen viihdytin lasta viemällä hänet taas lastentaloon. Se on todella asiallinen kohde ihmisen mennä, jos haluaa välttää neljän-seinän-sisällä-pysymisen salakavalat karikot. Lapsi tuntee paikan jo niin hyvin, että toimittaa asiaansa siellä varsin omatoimisesti. Mä voin losottaa jossain nurkassa keskenäni, valvovaa silmä ylläpitäen. Aikuinen kanssaseura siinä tilanteessa tietysti nostaisi ajan laatuluokkaan, mutta aina ei voi vetää rimaa kauheen korkealle vaatimustensa suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti