Tänään pieni poikamme Vimme teki ensimmäiset kakkansa pottaan! Tästä alkaa taas uusi aikakausi kotiäidin elämässä - pottakoulu.
Eilen sitten vihdoin löysin sellaisia jättivaippoja, jotka on tarpeeksi imukykyisiä Vimmelle yövaipoiksi. Olen todella helpottunut. Kusen uuttama sänky ei tuntunut mitenkään houkuttelevimmalta sijalta yöunien viettoon.
Lapsen myötä olen saanut opetella pois aikuiselämäni ikäisestä ongelmasta. Kutsun ongelmaa "ujoksi kakaksi". Vaikka olis kuin helvetillinen hätä ja vessaan pääsee, niin jos siellä ei ole omaa rauhaa jää kakka tulematta. (Ei oma rauha = yleiset vessat, vessat vieraissa ja omakin vessa, jos huoneistossa on liikaa ihmisiä). Sitten on maha kipee ja muutenkin hankala olo (tunnelma pilalla ja paha mieli). Se on varmaankin oire jostain mun syvemmästä estyneisyydestäni, hylätyksi ja nauretuksi tulemisen peloista, kykenemättömyydestäni näyttää todellisia tunteita jne... You name it. Yhtä kaikki - homma hoituu nykyään kuin huomaamatta lapsen toimittaessa millon mitäkin siinä vieressä. Eläköön menetetty yksityisyys!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Heissan!
Lohdutukseksi voimme ilmoittaa, että kyseessä oleva ilmiö on periytyvää! Ongelmahan on urbaanin kehityksen tulos; ennenvanhaan kun huussiin mentiin niin pyydet-
tiin "kummiksi" ettei tarvinnut yksin tehdä torttua.
Näin siis ennen vanhaan. Toivottavasti se hiukan lohdut-
taa.
Ajattelimme laittaa pehmikkeeksi syöttötuolipakkaukseen
vaippoja, mutta nyt se jää sitten väliin.
Terveiset näiden lohduttavien sanojen myötä Nokialta!
Se on aina yhtä helpottavaa kuulla, että ihminen ei ole yksin ongelmasta kanssa.
Lähetä kommentti