Kannettava pyhättö.
Meille kantajille annettiin asiaan kuuluvat varusteet, joihin kuului kuvassa näkyvät sorkkatossut. Muutakin rekvisiittaa oli ja tuli ilman mitään pätevää syytä ihan sellainen shogun-olo, vaikka "väärää" sukupuolta siihen oloon voisin ollakkin. Siitä viis, kokoonnuimme kaupunginosajohtajanpatun puhetta kuuntelemaan koko valtavalla kantajajoukolla (meillä ulkomaalaishahmoilla oli henkilökohtainen tulkki) ja saimme ruokaa ja rohkaisevan sake-annoksen. Kantamisen asiantuntija, joka puhui johtajapatun jälkeen, kehoitti meitä pitämään hauskaa ja olemaan loukkaamatta itseämme - kannettava pyhättö on painava. Ei sitä turhaan ole 50 ihmistä kantamassa.
Sitten kannettiin ja kantaessa ihminen huusi tahdikkaasti jotain "SEE-JA"-tyyppistä, joka kovasti toistettuna kuulosti juuri siltä, kuin Kurosawan viimeisen leffan, viimeisen osan juhlakulkueessa. Vähemmästäkin on ihminen hurmokseen joutunut. Jotkut tosin huusivat "sorja" tai "soija" tai ihan vaan "ha". Yhtäkaikki, huutaminen oli totisesti läsnä kantamisessa. Hiki puski pintaan ja urheilulta se tuntui, kun sitä helluvan hökötystä kanssaihmisten kanssa raahasi. Mutta siitä huolimatta se oli todella hauskaa. Ensin raahasimme objektin lähtökatokselta kulkueen lähtöpisteeseen. Sitten lähdimme useamman mikoshin kulkueena kohti määränpäätä, joka matkan myötä paljastui shintotemppelin portiksi. Siellä mikoshi siunattiin ja sitten roudasimme sen takas lähtökatokselle. Tämän asian toimittamiseen meni sellaiset kolme ja puoli tuntia. Ja se, että näin teimme, toi valtavasti siunausta toimitusalueen ihmiselle ja bisneksille. Että ihminen näin siunausta monille teollaan antoi.
Kantamisen jälkeen tarjottiin lisää ruokaa ja lisää sakea ja ekstrana myös kaljaa - ja ihan kiitettävissä määrin... huomioon ottaen vielä sen, että se oli juotava aika kiivaaseen tahtiin. Juoman ja huikopalan päälle saimme sitten mennä korttelikylpylään pesulle. Minäkin rohkenin mennä sinne tatskoineni, kun paikallinen kantajatoveri sanoi, että mennään vaan ja hän puhuu mut sisälle, jos ongelmia syntyy - kun oletettavasti en kuitenkaan ole kovemman luokan rikollinen. Kun täällä ne Yakuza-ryhmän rikolliset on perinteisesti tatskoilla peitetty.
Mustelmat.
Kylpylässä huomasin, että Mikoshi oli merkannut mut ja että olin totisesti kantanut sitä laitetta koko sieluni ja ruumiini voimilla. Olkapäissä oli aikamoiset mustelmat. Ja tänään, seuraavana päivänä, olen ollut varsin voipunut. Täällä Japanissa aina tehdään sellaisia juttuja, että seuraavana päivänä ollaan ihan puhki.
2 kommenttia:
Onnea uudelle teolle: Liisa wonderlandissa. Kuullostaa aina yhä eksoottisemmalta nuo rouvan hankkeet. Sitä sumopainin aloittamista odotellessa...
Vaikka se pre-lapsi-elämänvaiheen sorja varsi ei olekkaan enää olemukseni, niin kyllä sais ihminen nähdä vaivaa, että se sumopainijan massa olisi läsnä. En siis osallistu siihen toimintaan - ainakaan tänä vuonna.
Lähetä kommentti