Vimme putos eilen suihkulähteeseen ja sen näköisesti, että ajattelin hetken lapsen menneen Tokion loputtomiin viemäreihin. Huomasin kyllä valtavaksi helpotuksekseni, että lapsi oli pudonnut kymmeneen senttiseen veteen eikä ollut ollenkaan saavuttamattomissa, vaan siinä sellaisen kivipenkin alla ja huusi kuin peijooni.Tänään lahnotin kylässä lattialla (tatamihuoneet on ihania) ja lapsi toimitti asiaa kahden muun samanmoisen kanssa. Kotimatkalla kävin keikan Kinokuniyassa ja ostin jälkiuunileipää! Tokiossa ei ole yhtään sen kauempana Suomesta kuin Göteborgissakaan mitä tulee jälkiuunileivän saatavuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti