Lapsen kuume katosi viime yön aikana. Olen siitä erikseen kiitollinen. Yskä vaivaa vielä lasta ja nyt on kuvioissa taas mukana se sama kaks-ja-puol-vuotisuus, kuin ennen kuumetta.
Tänään olin lähdössä lapsen kanssa pyörällä toimittamaan asioita heti aamusta. Lapsi olikin yht'äkkiä huutavalla tuulella - vallan karjuvalla - näin sitten käännyin kannoillani, palasin kotiin ja jätin asiat hoidettavaksi toisella kertaa (ties vaikka ei koskaan). En vaan jaksanut olla urhea-pieni-porsas, joka hymyssä suin reippaana painaa tuolla kiljuvan lapsen kanssa. Ja kun myöhemmin hankasin tosta saatanan kokolattiamatosta niitä kolmansia juomia tälle päivälle, niin tuli se päivän henkilökohtainen huuto paikalle.
Ehkä mä nauraen joskus katson näihin hetkiin ja sanon jollekkin silloin 2v.tä hoitavalle, että äkkiä se lapsi kasvaa... ja päästän nurkan takana salaa paskaset naurut päälle.
-------------------
Näköjään lapsen kuume on vielä läsnä, mutta ei luojan-kiitos enää eilisissä lukemissa. Pitänee käydä lääkärissä huomenna, jos kuumetta vielä on. Jos näin on näppylät, niin saamme taas olla lost in translation kerrassaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti