Ei naurata

Piko 14v.

Onnea 14-vuotiaalle rakkikoiralle! Tänään syömme taas vuotuiset Pikonpäiväpizzat.

Osakseni on tullut nyt valtava harmitus (lue: vituttaa). Tänään oli päivän lehdessä ilmoitus Finnairin todella edullisesta Tokionlennosta, jonka ostoehdot sopivat kuin nyrkki silmään meidän tarpeisiimme. Ehdin näppäränä eilen ostaa liput kolmetonnia kalliimmalla (siis kruunuissa) ja niistä lipuista ei saa mitään takas, jos niitä rupee peruuttelemaan. Jos siis olisin syystä tai toisesta päättänyt siirtää lippujen oston päivällä, niin ei nyt tekis mieli potkia kaikkia. Pitäis olla joku helvetin pörssinero, että ymmärtäis millon lentolippuja kannattaa ostaa.

No, tästä voin vuosien päästä puhua huvittuneella äänensävyllä ja kertoa anekdoottina keskusteluissa lentolippujen hinnoista. Nyt ei naurata.

Ookayama

Ookayama

Tästä saa vähän käsitystä siitä miltä näyttää se alue Tokiota, johon muutamme. Pilvenpiirtäjät eivät sijaitse ihan kotikortteleissamme. On havaittavissa ehkä vallan jonkilaista pikkukaupunkimaisuutta tunnelmassa: kuvassa on pyörätie eikä autoja näy missään. Tästä miljööstä miljoonakaupunkiin sopeutuminen on hyvä aloittaa.

Vastuullista vanhemmuutta

Julistan Vimmen uhmaiän virallisesti alkaneeksi! Tai ainakin siihen kuuluvien raivareiden elämäämme saapuneiksi. Täytyy myöntää, että nämä ensimmäiset kerrat, kun kaveri huutaa naama punaisena tavaroita paiskoen ja päätänsä koviin objekteihin hakaten, ovat aika hämmentäviä ja sitä miettii keskenänsä, että tilaisko taksin, ambulanssin, poliisin vai pizzan.

Kuulemma siihen tottuu ja sitten osaa katsoa, ettei oma hermo mene ja ettei kaveri pahemmin satuta itseään ja että hän saa raivota raivonsa rauhassa loppuun.

Tätä sitten seuraavat herra-ties-kuin-monta-vuotta.

Eilen olimme rankkasateessa leikkikentällä. Vimmellä oli koko kuravarustus yllään. Se makas mahallaan lätäkön vieressä latkien kuravettä suuhunsa. Vesi näytti vast'ikään taivaalta tippuneelta. En jaksanut huolestua.

Plumber Pete

Mul on uusi nettipeliaddiktio: Plumber Pete. Aika kuluu kuin siivillä kun sitä pelaa: lapsen naama huutaa punaisena kainalossa, ruoat palaa pohjaan ja vaipat jää vaihtamatta, mutta uusia enkkoja tulee!

Viipottavat, vaapottavat, nokka auki naapottavat, aak aak aak.

Vahoo - huomasin, että eilen olin kirjoittanut sadannen merkinnän tähän nettipäiväkirjaani. Mitä ihmettä mä olen jauhanut sadan kerran edestä?

Lapsella on nyt menossa huonompi kausi. Hammasta puskee ulos ikenistä ja vetää kaverin pinnaa kireeksi. Ja aivan selvästi emme ymmärrä häntä tarpeeksi nopeasti ja sujuvasti, kun hän osoittaa sormellaan jotain ja vaatii. Viihdytyksen taso tuntuu usein olevan ala-arvoinen. Kirjojen lukijaksi kelpaa vain allekirjoittanut ja syliksi myös - mikäli olen paikalla. Jos en ole niin Markuskin mennettelee. Tänään kuitenkin löytyi ne ilon hetket yhden näyttelyn avajaisista. Galleriassa oli tilaa viipottaa ja paikalla oli toinen samanmoinen pikkupoika, jonka kanssa sitten yhdessä pystyi sitä viipotuksen asiaa toimittamaan. Itse en oikein kyennyt näyttelyyn keskittymään. Mikskökähän?

Loistava levy

Loistava levy.

Tänään kuuntelin pitkästä aikaa Gillian Welchin "Time (The Revelator)"-levyä. Ostimme sen kolmisen vuotta sitten vain siksi, että Göteborgs Postenissa oli ylistävä arvostelu levystä ja arvostelussa mainittiin Markuksen puolijumala, Emmylou Harris.

Liekkö se sitten sitä pahamaineista keski-ikäistymistä, että lukee lehdestä mikä on hyvää musaa ja ostaa levynsä sen perusteella, sen sijaan että kuuntelisi radiota aamusta iltaan (ja sitten siinä välissä).

Telkkarista en jaksa seurata musiikin trendejä ollenkaan. Se on ihan vissiä keski-ikäistymistä!

Rahasade ja raivopää

Nyt voimme kaikki huokaista helpotuksesta: lottorivini ei voittanut mitään eilisessä arvonnassa. Säästin siis rahaa ja voin huoletta jatkaa uhkapelaamista. Tietysti ihminen säästäisi enemmänkin, jos jättäisi lottoamisen kokonaan, mutta jotenkin Fortunalle tilaisuuden antaminen viehättää minua ja unelma valtavien rahamäärien tippumisesta taivaalta houkuttaa.

Eilen Vimme sai ensimmäisen kunnon raivarin. Emme tiedä täsmälleen miksi, mutta semmonen oli lapsen tunnelma iltapäivän tunteina. Satuin olemaan tapaamassa ystävätärtä, joten Markus kikkaili keskenänsä Vimmen taas vähemmän raivoisaan olotilaan. Lapsen kanssa toimittaminen on taitolaji.

Miten käy?

Tänään en muistanut uusia kestolottoani ajoissa ja nyt en osallistu illan arvontaan ollenkaan. Lupasin itselleni, että jos juuri tänä iltana arvotaan mun vakkaririvi, niin mä lopetan rahapelit tyystiin.

Seuraamme mielenkiinnolla tilanteen kehittymistä.

Kiitos Marika

Uuh, aah... Pienoinen pääkipu vaivaa. Eilen illalla suoriuduin ulos iltaelämään. Ystäväni vei mut ulos syömään erääseen paikalliseen japanilaiseen ravintolaan. Söimme tempuraa Kirin-oluen kera. Aterian jälkeen menimme vielä yhteen baariin ja sen tuloksena saan nyt tätä pääkipua potea. Nykyään kuitenkin se baarissa käyminen on niin harvinaista toimintaa, että sitä melkein iloitsee tästä minimaalisesta krapulasta.

Ahistaa

Venäjän Beslanissa tapahtunutta pohtiessa ei voi ymmärtää, mitä kaappauksen tekijät halusivat teollaan saavuttaa. Taas valtaa ihmisen se voimaton väsymys, joka ilmaantuu aina huonojen uutisten mukana. Nimenomaan niiden uutisten, joissa kerrotaan kuinka ihminen on toiselle aiheuttanut toiminnallaan kärsimystä. Monesti keskenäni visioin kuinka mainio paikka maailma olisi, jos minä olisin Jumala ja vastuussa asioista. Pienet ja viattomat ei kärsis. Tämä toiveajattelu ei muuta tapahtunutta toiseksi, eikä poista viattomien kärsimystä maailmasta. Ainoa konkreettinen asia, minkä voi tehdä, on katsoa ettei omalla toiminnallaan aiheuta kanssaolennoille kärsimystä.

Rauha pienten ja isompien edesmenneitten sieluille.

Sivutuotteet

Eilen kävin ystävän seurana ilmaisella Chigong tutustumistunnilla. Ystäväni aikoo mennä maksulliselle kurssillekkin, minkä minäkin saattaisin tehdä toisissa olosuhteissa. Toisaalta - Taichi on enemmän mulle sopiva tyyli lähestyä Chin (energian, voiman) liikkeellepanoa. Chigongissa se tehdään tietoisesti, Taichissä se syntyy "sivutuotteena". Mä olen aina ollut sivutuotteiden ystävä, tyyliin: kanna lasta paljon -> käsivarsien lihakset kasvaa, lue hyviä kirjoja ruotsiksi -> sanavarasto laajenee etc.

Slit och släng

Eilen illalla sain valtavan annoksen kulttuuria osakseni. Kaverit hilas mua avajaisista toiseen. Yeans nimisessä galleriassa näytettiin Martha Roslerin video, joka vangitsi mielenkiintoni, vaikka suhtauduin sen katsomiseen etukäteen nuivasti (syvä taide-ennakkoluulo vaivaa). Videossa näytettiin näkymiä ja asukkaita le Corbusierin suunnittelemasta talokolossista. Eräs asukas totesi, että asuntoa on mahdotonta sisustaa. "Ei ole olemassa huonekaluja, jotka sopisivat le Corbusierin tiloihin". Silti hän tuntui olevan innoissaan ja ylpeä asuinpaikastaan, kuten monet muutkin haastatellut. Talon pohjoispääty oli tyhjennetty kymmenen vuotta aikaisemmin. Kunnan isät haaveilivat talon purkamisesta.

Kuten monet muutkin 60- ja 70-luvun rakennukset, on tämä nimenomainen talo todella huonosti (halvalla ja nopeesti) rakennettu. Rakennusteknillisistä syistä tämän ajan talot säilyvät ilman megalomaanisia korjauksia enintään viisikymmentä vuotta eteenpäin rakentamisajankohdasta. Se on todella lyhyt aika kun ajattelee, että on olemassa rakennuksia keskiajalta, jotka ovat edelleen käytössä ja tulevat olemaan keskuudessamme vielä monta sukupolvea. Kertakäyttökulutus rules.

Ikonit

Olen todella tyytyväinen vast'ikään imuroimiini WC-ikoneihin tietokoneeni työpöydällä. Yksilöllisyys ja tyyli ennen kaikkea!

Nuha pois

Eilen illalla pistin leivän hyvässä järjestyksessä uuniin ja rupesin selailemaan Geisha Asobin sivuja. Siellä on roppakaupalla kaikenlaista todella hämmentävää, hämmästyttävää, kauhistuttavaa ja ihastuttavaa. Siellä on asioita, joiden olemassa olosta ihmisellä ei ole ollut parempaa tietoa - niin kuin esimerkiksi hammastikkuveistoksille omistettu sivu. Arvattavaa on, että siinä selailun huumassa unohdin leivän uuniin. Harmitus oli sanoinkuvaamaton. Nyt aamulla kävi kuitenkin ilmi, että leipä oli syötävää ja vielä hyvääkin.

Lapsella on nuha. Mä sanon kaikille nuhan aiheuttajille et': "hus pois mun lapsen nenästä".

Pöyhkeys

Minulla on ollut onni saada seurustella verbaalisesti luovien ja näppärien ihmisten kanssa. Näin on vaan päässyt käymään ilman suurempia ponnistuksia. Olen siitä kiitollinen. Surutta käytän uusia kuulemiani sanoja lanseeraten ne eteenpäin omana sanastonani. Viimeisin todella käyttökelpoinen uusi-vanha sana, jonka ystäviltäni nappasin, on "pöyhkeä". Se on personaallisempi valinta leuhka-sanalle. Nyt mä sitä pöyhkeänä rupean viljelemään.

Ei ole kyllä mitään pöyhkeyden aihetta juuri nyt, kun Vimpulalla on nuha ja Markus on potenut kans.

Piko voi hyvin!

Onnistumisen kokemus

Kun vain tekee uuden käyttäjänimen ja pokkana sillä rupee riehumaan, niin kyllä niitä kuviakin voi taas julkaista. Hahaa!!!

Tietokone-Liisa, 1-1.

Tässä maalaus yhdeltä mun lemppari maalarilta.

Sandro Botticellin (1445-1510) maalaus "Venus ja Mars".

Täällä sataa kuin aisaa. (Sanotaanko niin? Ulkomaanpelleys vaivaa ja spontaanisti tulevat ilmaisut tuntuvat hetken miettimisen jälkeen kummallisilta.)

Seurasin muutaman vuoden yhden kaverin viihdyttävää nettipäiväkirjaa. Nyt sitä ei enää pääse lukemaan. Joko hän on lopettanut sen kirjoittamisen tai sitten multa on vain henkilökohtaisesti evätty pääsy sinne. Jätin kai holtittomia kommentteja tai jotain. Sääli kuitenkin. Niitä juttuja oli viihdyttävää lukea.

Vali-vali

Mä saan hermoromahduksen tän tietokoneen kanssa! Joskus jotku ohjelmat ei vaan toimi, luultavasti ihan minusta riippumattomista syistä, silti tulee sellainen olo, että kone kikkailee vaan ilkkuakseen. Yritin tässä julkaista iloksenne kuvan blogissani. Se julkaiseminenhan tapahtui aikaisemmin niin näppärästi sen Kaisan ottaman testikuvan kanssa. Kuinka ollakkaan, nyt se julkaisuohjelma ei toimi. Hoh-hoijjaa, sanon minä!

Jos tuntuu elämässä siltä, ettei lyö tarpeeksi varpaitaan erilaisiin kohteisiin, niin hankkikaa Stokken Tripp Trapp-tuoli niin kyllä rupee varpaat mustumaan.

Ylämäki, alamäki

Tämä on ollut varsinainen huvipuistojen luvattu kuukausi. Pääsin taas Lisebergiin vuoristorata-ajeluille. Riemu ja ylistys!

Siitä tuli mieleeni, että on väärin käyttää metaforaa "vuoristorata" elämästä, jossa henkiset ylä- ja alamäet sävyttävät olemassaoloa. Alamäethän tässä yhteydessä antavat ymmärtää, että on käsillä se ikävämpi periodi ja synkkyys. Selvästikkin on unohdettu, että ne alamäet vuoristoradassa ovat huisin hauskoja ja että näillä ajeluilla ei ole ikäviä kohtia. Synkkyydestä puhumattakaan. No ehkä on ikävää, että se loppuu niin lyhyeen. Eikö se elämäkin tapaa loppua jotenkin turhan pian?

Väsy on ihmisen

Ja taas ihminen keekoili illalla niin, että aamuherääminen tuntui vaikealta. Voi hyvänen aika sitä päivää kun saa nukkua just niin pitkään ku huvittaa. Toisaalta, kun on kavereita kylässä, niin iltakeekoilu on kuitenkin sen seuraavan päivän tuskan arvoista.

Saimme kunnon latingit tuoreita, suomalaisia akkainlehtiä tuliaisina. Taas tiedämme asioista paremmin!

Kiitos

Posti toi tänään Amélie Nothombin "Nöyrin palvelijanne"-kirjan. Kiitos sikana!!!

Suomalaiset klassikot

Nyt olen päättänyt lukea "Täällä Pohjantähden alla"-trilogian. Se löytyy paikallisista kirjastoista suomeksi. En ole sitä eläessäni lukenut, niinkuin en mitään muutakaan Linnaa. "Tuntematon sotilas" jää varmaan lukematta, sillä sotakirjallisuutta en pysty lukemaan ilman, että pilaan päiväni sillä. Tulen tavattoman vihaiseksi koko ihmiskunnalle mistä tahansa sotajutusta ja siinä tilassa ajaudun suuvaahdossa saarnaamaan asiasta viattomille kuulijoille, joita useimmiten meillä päin edustaa Markus. Joka tapauksessa, trilogian lukeneet kehuvat sitä ja mulle on vakuutettu, että suomenkielisenä ihmisen velvollisuus on lukea se kirja.

Lainasin eka osan ruotsiksi kirjastosta, kun se oli mun mielestä niin vitsikästä. Hyvin pian tajusin, ettei kannata lukea sitä ruotsiksi. Jo kirjan aloitus "Alussa oli suo, kuokka - ja Jussi" kuulostaa vieraalta: "I begynnelsen var kärret, gräftan - och Jussi". Ja se Jussi-nimen ääntäminen riikinruotsiksi päässään ei yhtään auta tätä uskottavuuden asiaa.

Sur sur

Hampaiden pesu on mun mielestä tylsää puuhaa. Aina ennen urakan aloittamista noidun mielessäni, että taas pitää junnata se sama ruljanssi. (Ei ihme, että se tuntuu niin tylsältä, kun jo etukäteen siihen niin asennoituu. Eikö ihminen koskaan opi?) Sit mä en voi pestä vaan-sinne-päin, vaan on pakko surisuttaa hammasharjaa suussa kymmenen minuuttia, muuten ei tule puhdasta. Jos joku keksii joskus tehokkaan ja nopean tavan puhdistaa hampaat, niin mä olen valmis uhraamaan siihen omaisuuttani vähän enemmänkin.

Jossain tämän vuoden Kuukaisliitteessä oli Pirjo Honkasalon ja Elsa Saision haastattelu "vanhemmat-lapset"-osastolla ja siinä Honkasalo valitteli, että menee hermo, kun Elsa-ihminen kävelee minuutti tolkulla ympäri kämppää sähköhammasharja suussa päristen. Tunsin sielunsympatiaa Honkasaloa kohtaan. Markus on nimittäin hampaidenharjaustylsyyden ongelman ratkaissut sillä, että toimittelee samalla asioita muualla kuin kylpyhuoneessa. Mun mielestä se on hermoja raastavaa, vaikka ymmärrän kyllä miksi se tekee niin.

Tänka på

Tällaisina päivinä on vaikea päättää mitä pistäis päällensä ulos mennessään. Kun aurinko paistaa, on todella lämmin, kun se menee pilveen (mitä se tekee koko ajan), on liian kylmä niille vaatteille, jotka sitä aurinkoista keliä varten päällensä pisti. Aina voi tietysti pysyä sisällä koko päivän, mutta se ei ole mikään kehittävä vaihtoehto lapsen ja emoaluksen mielenterveyden kannalta. Kauhee tenkkapoo!!!

Ei sitä siirappimaisinta sorttia

Tänään lähtee kirjahyllyt. Kirjat pakkasimme jo ties millon. Sen session jälkeen rupes hyllyille kertymään väliaikaisesti kaikkea muuta pakattavaa. Eilen saimme nekin tavarat hoidettua laatikoihin tai muuten vaan pois tieltä. Hauskaa, kun tapahtuu. Pitää tunnustaa, että tämän luokan hommat saa aina sen hermon varsin kireelle ja että se ihmisten välinen kommunikaatio täällä kotona ei ollut sitä siirappimaisinta sorttia.

Tänään lähtee seuraavaan kotiinsa satsi pienen vauvan kamaa ja kaikkea sellaisen hoitamiseen liittyvää, niinkuin esimerkiksi rintapumppu. Se on objekti, jonka käyttäminen tuntuu ajatuksena todella epämiellyttävältä. Jopa silloin, kun sitä hätää kärsien tarvii (maitoa tulvii ja lapsi on kylläinen) sen käyttäminen on apeaa. Mutta silti se on yksi kätsimpiä apuvälineitä, mitä ihmisellä katastrofitilanteessa oli. Annan sen ilomielin seuraavalle.

Lapsen tämän hetken lempparibiisi on Sfatayimin: "Esterika".

Joku kataloogi

Ystävättäreni on jo sen verran raskaana, ettei lahjoittamani mamavaatteet enää mahdu päälle - siis piukeimmat niistä. Niitäkin on olemassa montaa sorttia. Hän kysyi, haluanko ne takaisin. Herrajumala: MIKSI?!? Mitä mä niillä teen?

Mun mielestä yksi parhaiten vaiettuja globaaleja juonia ihmisten päänmenoksi on se, että naiset aivopestään uskomaan unohtavansa sen ensimmäisen synnystyskokemuksen kauhut ja pykäämään lasta toisen perään sarjassa maailmaan: pang-pang-pang. Haloo! Raskaana oleminen on hornaa - sekä päälle, että kropalle, synnyttäminen on hornaa ja siihen saatta kuolla, pienen vauvan hoitaminen omassa hormoonisekavuudessa on hornaa ja niitä ikävällä tavalla psykedeelisiä kokemuksia joita elämässä toivoisi voivansa välttää. Näitä asioita koettuaan ei voi mitään niistä unohtaa. On toisaalta hienoo, että on nämä kauhut kokenut - eipä pääse enää kanssaihminen sanomaan, että enhän mä voi tietää asiasta mitään. Mutta että uudestaan menis läpi sen kaiken elämälle vieraan höykkyytyksen? Hohoo!!!

Huolestuneille lukijoille tässä nyt erikseen mainitsen, että kaikesta tästä lisääntymiseen liittyvästä antipatiasta huolimatta Vimme on ollut mun mielestä aina aivan ykkönen. Sääli vaan, ettei sitä voinut tilata jostain kataloogista.

Välimatkat taittuu

Olipas taas hauskaa kun oli kaveri kylässä! Sitten joskus, kun ihminen muuttaa takas Suomeen, on mahdollista tavata siellä asuvia ystäviä ihan asialliseen tahtiin. Sitä odotan! Tylsää vaan, ettei saa Göteborgin mielitiettyjä mukaansa lähtiessään. Täytyy pitää varansa, ettei Japanissa tutustu liian läheisesti viehättäviin ihmisiin. Miten mä ne sitten ottaisin Suomeen mukaan? Suomeen kun jossain vaiheessa kuitenkin palataan (It's a fact!). Toinen vaihtoehto on hankkiutua sellaiseen varakkuuden tilaan, että välimatkoja ei taloudellisesti ole. Tai sitten on otettava käyttöön se Start Trekin Transporter Room.

Tämä on käsky!

Nyt kaikki kotoa käsin netissä roikkuvat ihmiset: hankkikaa itsellenne MSN jotta pääsemme jauhamaan livekakkaa langoille, kun asun Jaappanissa! Rohkenen olettaa, että niitä ulkomaan puheluita ei tule kovin useasti siellä ollessa otettua vastaan.

Löysin eilen kirjastosta loistavia cd-levyjä etno-osastolta: yksi kokoelma arabialaisia biisejä ja toinen kokoelma aasiamusaa tanssibeatilla. Kunnon kirjasto tekee elämästä juhlan.

Balder

Eilen tuli testattua Lisebergin viime vuonna pystytetty puuvuoristorata, Balder. Se oli KIVA! 70:n asteen kulmassa viiletettiin alas ja sitten taas ylös, kaarre vasempaan ja kaarre oikeaan jne. Menen milloin tahansa siihen uudestaan.

Mitä sadepäivänä voi tehdä?

Ihmiset keksii ajankulukseen vaikka mitä. Näin sadepäivänä voi harkita itsekkin, josko ryhtyisi jonkin yhtä uhkarohkeaan.

Mieliteot

Vimme sanoo "nä", kun keskustelemme näkkileivästä. Yleensä aiheena on nimenomaan josko Vimme haluaa näkkileipää tai ei. Jos mieliteko on olemassa asiaa kysyttäessä, niin hän sanoo "nä". Toinen sana on "ttä" (vettä), joka esitetään aina kuiskaten. Tästä se dialogi alkaa.

Jos muuten on ollut mieliteko kuulla Abban "Dancing Queen" hindiksi, niin nyt se on mahdollista. Tässä teille "Mitha Maze Dar".

Tavara

Näin suuren pakkausoperaation lähestyessä sitä ihmettelee itsekseen, miksi ihminen haalii niin kamalasti tavaraa ympärilleen. Taas lupaan - niinkuin aina ennen muuttoa - harkita tulevaisuudessa tarkkaan, kun olen ostamassa jotain, että tarvitsenko todellakin kyseessä olevaa objektia vai tulenko hyvin toimeen ilmankin. Mitä vähemmän kamaa, sen parempi. Rahansa voi pistää kaikkeen "häviävään", niinkuin ruokaan, leffoihin, matkoihin, pesulalaskuihin, siivoojaan ja tuuleen, jos ei sitten keksi mihin niitä tunkisi, kun sitä turhaa kamaa ei osteta. Ettäs tiedätte.

Kirjat laatikoihin

Pakkasin ensimmäiset kirjat laatikoihin. Kirjoilla täytettyjä laatikoita tulee olemaan aika monta sitten kun pakkaaminen on vihdoin loppuun suoritettu. Miksi ihmisen pitää haalia itselleen kirjoja noin paljon? Ehkä siksi, että kirjat on kivoja... No, joku saa ne niskoilleen siksi aikaa, kun olemme Japanissa.

Jos tulee joskus sellainen olo, että huonosti menee, niin kannattaa lukea Gayle Laverne Grindsin kohtalosta ja todennäköisesti silloin huomaa, että huonomminkin vois mennä.

Urheilusivut

Reebokilla on paikallisilla bussi- ja ratikkapysäkeillä hieno mainos, jossa Carolina Klüft on puettu gladiaattorihaarniskaan ja heittää keihästä. Että voi nainen olla Rutger Hauerin näköinen!

Muuten ei paljoo hetkauta urheilujuhlan alku. Ketä enää kiinnostaa doubattujen "urheilijoiden" kekkulointi areenalla?

Puut

Olet varmaan kuullut puidenhalaajista. Pitää tunnustaa, että on itsekkin joskus tullut niitä puita halattua (mitä ihminen ei kokeilisi). Vimme on vienyt asian astetta pidemmällä - hän käy pussaamassa puunrunkoja.

A Cool Baby

Sanompa, että hikeä puskee.

Eilen kävimme iltapäivällä uittamassa Vimmeä lasten kahluualtaalla tuolla Majornassa. Siellä oli hurja meno ja Vimme molski tohkeissaan. Mukana oli myös Vimmen ystävä Kiara äitinsä kanssa. Harkitsen vakavasti sinne menemistä taas tänään. Viileä lapsi on helpompi hoitaa kuin kuuma.

Ihan niinku ei muutenkin tuota tekemistä riittäis, niin kekkasin verkossa älyvapaan Mars-pelin. Siinä voi kasvattaa farmillaan juttuja, myydä niitä ja pistää rahaa pankkiin. Jos haluaa maksaa oikeeta rahaa, niin voi hankkia itselleen paremman virtuaalitalon ja -auton. Sitten siellä tuntuu olevan toimettomia teinejä langoilla, jotka tekee virtuaaliryöstöjä. Jouduin tänään rikoksen kohteeksi. Todella jännittävää. Lukija saa päättää itse olenko tosissani vai ironinen.

Huh hellettä

Kuuma on. Onnistuin eilen polttamaan niskani, vaikka pysyin muka varjossa melkein koko ajan. Onnittelen itseäni joka kerta loistavasta suorituksesta, kun taas kerran annan nahkani palaa. Jos on vaalea iho, niin sitten on vaalea iho, eikä sen faktan kanssa parane pelleillä. Melanooma väijyy lakkaamatta varomattomia kalpeanaamoja. Aion kuolla johonkin muuhun, kuin just siihen tautiin. Salaman iskuun kuoleminen on aina ollut mun mielestä sellainen tyylikkäämpi tapa päättää päivänsä. Sko-tung ja siihen se loppuu.

Se niistä synkemmistä aiheista. Olen täällä päättäväisesti ruvennut pänttäämään katakanaa, ettei ole sitten ihan hukassa kun sinne Jaappaniin suoriutuu. Jos sen onnistun muistiini iskostamaan, niin sitten opettelen hiraganan myös ennen muuttoa.

Onnistunut väistö

Eilen oli taas valtava tapahtuma Ullevilla. Gyllene tider piti siellä 25-vuotiskiertueen suurimman konsertin. Yleisöä oli lähes 60 000 päätä. Pohdimme, onko Suomessa mahdollisesti mitään bändiä, joka vetäis samanlaisen määrän ihmisiä liikkeelle? Eput mahdollisesti. Enivei - onnistuin pysymään pois kotoa konsertin ajan, joten ei tarvinnut Per Gesslen 40+teiniääntä kuunnella.

Sain eilen Suomesta Suku Lakuja. Nami, nami ja kiitos tavaran toimittajille.

Kaikki päätyy jonnekkin

Jos joku on joskus ihmettellyt, että minne ne eunukkien kivespussit päätyy, niin voin sanoa, että mun silmien alla on yhdet. Se yöuni ei ollut ihan toivotun pituinen viime yönä. Syy on se sama vanha. Vimpulainen päätti herätä ennen lehden tuloa. Mutta eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu.

Kävin eilen hakemassa kirjastosta vinon pinon Japania käsitteleviä teoksia. Aion perehtyä asioihin mahdollisimman hyvin etukäteen minimoidakseni väistämättömien kulttuuritörmäysten määrän. Saa nähdä saanko vihdoin elämässäni sushista tarpeekseni tulevien kahden vuoden aikana.

Pikaista paranemista sille yhdelle John Waynen ystävälle.

Yokohama humahutan

Markus sai duunin Japanista! Kaiken todennäköisyyden mukaan tulemme siis tulevan syksyn aikana muuttamaan Japaniin, Tokio-Yokohama-suunnalle. Nyt on ihmisillä hyvä syy ruveta säästämään lentolippuja varten ja toteutaa se aina suunnitteilla ollut Japanin reissu.

Surullisen kuuluisa

Kesän maalausurakka on melkein tehty. Viimeinen kuva tuli just valmiiksi, enää vain vähän skannausta, kopiointia, printtausta, pikku piirustamista ja duuni eteenpäin. Tämä on kaljan arvoinen suoritus, oletuksella, että kutsuu surullisen-kuuluisaa-ruotsalaista-kaupan-kaljaa kaljaksi. Mulle se kelpaa. Olen ruotsittunut ja myönnän sen.

Pogoillaan

Lapsen uusi musiikkisuosikki on Eppu Normaalin "Akun tehdas". Tervetullutta vaihtelua Finnhitseihin ja Muumimusaan.

Kesäradio

Ruotsin radion P1 kanavalla on kesäisin "Sommar"-ohjelma, jossa kutsutut vieraat kertovat suorassa lähetyksessä valitsemastaan aiheesta ja soittavat mieleistään musiikkia. Tänä kesänä puhujia on ollut Ingmar Bergmanista lähtien. Eilen puhui esikoiskirjailija Jonas Hassen Khemiri. Hän on kirjoittanut kirjan "Ett öga rött", jota luotettavat tahot ovat kovasti suositelleet. Itse en ole sitä vielä ehtinyt lukemaan. Sommar-ohjelmia voi kuunnella tietyn ajan verkossakin. Suosittelen Jonas Hassen eilistä juttua. Kuuntelin sitä maalatessa. Itkin ja nauroin. Kaverilla on kertomisen lahja.

Miksi ihminen ei ymmärrä mennä ajoissa nukkumaan?

Lapsi nukahtaa iltaisin viimeistään jälkeen yhdeksän. Järkevä ihminen menisi silloin itsekkin sänkyyn. Lukisi sitä kirjaansa ja pian lähtisi untenmaille - mutta ei: pitää kukkua puoleen yöhön ja sitten varhaisina aamun hetkinä joutuu kaivamaan silmiään esiin turvonneiden ja painavien luomien alta, samalla kun puolitainnoksissa etsii tietänsä vessaan. Täytyy tunnustaa kuitenkin, että unen määrä nyt on ruhtinaallinen verrattuna siihen, mitä se oli vuosi sitten.

Lugnasadh

"Pukka-pukka-pukka", sanoo Vimme. Se on hyvin sanottu tällaisena kauniina, aurinkoisena aamuna. Sain sänkyyn paketteja ja kiitän kaikkia muistamisesta. Kiitos, kiitos. Näin on hyvä aloittaa uusi vuosi elämässään.

Mua on muuten ilahduttanut aina se, että syntymäpäiväni on pakanajuhla Lugnasadh.

Aamun lehdessä oli ulkomaansivuilla uutinen, että Vatikaani on herennyt lohkaisemaan kuinka nykyaikainen feminismi on uhka perheelle. Kääk! Tunnen itseni väsyneeksi ja voimattomaksi, kun kohtaan tätä kivikautista asennetta. Pitää tietysti olla erikseen kiitollinen ettei elä katolilaisuuden keskellä, mutta eipä nuo minkään muunkaan kirkkosuuntauksen naisnäkökulmat ole sen hurrattavampia. Olen syystä vetäytynyt kirkosta etäälle.

Mun omassa henkilökohtaisessa universumissani kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia riippumatta ominaisuuksista tai näkökulmista. Täytyy myöntää, että kasvamisen varaa mulla vielä on, sillä huonoa käytöstä tulee toimitettua toisinaan muita kohtaan - vaikka teoriassa ymmärrän, että olemme kaikki samassa veneessä ja siksi tasavertaisia - Paavikin ja kaikki väkivaltaiset vaimonhakkaajat ja muut hirvitykset. Mutta empäs jaksa saarnata tästä asiasta enempää just nyt.

Vatikaanin virallisilta sivuilta löytyy myös "Kauneimmat kuvat Paavista". Ja nyt sankoin joukoin taustakuvia lataamaan!

Kaisan kuva

Tämä on testi. Haluan kokeilla kuinka kuvien julkaiseminen onnistuu. Kuvan on ottanut siskoni Kaisa.
Tämä on testi.

Klip klip

Leikkasin tänään vähän Vimmen tukkaa. Sillä taidonnäytteellä ei parturi-kampaajan tutkintoa sais läpi. Onneksi Vimmen tukkaa on vielä niin vähän ja ohutta laadultaan, ettei huono leikkaus pahemmin näy.

Omat hiuksenikin olis kampaamokäyntiä vailla. En ole muistanut varata aikaa ja kampaajalle, jonka luona käyn, on aina vähintään parin viikon jono. Toisaalta sain ystävältäni Marikalta vihjeen hyvästä kampaajasta Hagassa... Ehkä voisin koettaa onneani hänen luonaan.

Tätä mä olen jahkaillut jo monta kuukautta ja jahkaillessani pistänyt aina tukan aamulla kahdelle letille.

Dekkaribuumi

Dekkarit on sopivaa luettavaa ihmiselle, jonka täytyy sännätä tuon tuosta pelastamaan poika hädästä. Siksi niitä luetaan meillä kiivaaseen tahtiin. Mun suursuosikkidekkaristi on Minette Walters. Mä olen vaan lukenut jo melkein kaiken, mitä hän on kirjoittanut.

Mä olen nyt vähän ajan sisällä lukenut useamman Elisabeth Georgen dekkarin. Mulla on hyvin kaksijakoinen suhtautuminen niihin, sillä ne ei mun mielestä ole kauheen hyviä, mutta silti ne ovat tarpeeksi kiinnostavia, että raahaan niitä kassi kaupalla kotiin kirjastosta. Tähän asti lukemistani neljästä dekkarista vain yhdessä oli sellainen loppuratkaisu, johon olin tyytyväinen. Muuten ne murhaajat on olleet motiiveineen todella epäuskottavia. Mä luen parhaillaan "Playing for the ashes":ia. Saa nähdä onko tässä kirjassa se murhaaja sitten asiallisella motiivilla varustettu.

Petyin myös Dan Brownin "The Da Vinci Code"-kirjaan. Mä en nimittäin ymmärtänyt, että se on vain jännäri. Luulin kyseessä olevan huikea kirjallinen spektaakkeli raflaavine menojuonineen. Jos olisin suhtautunut siihen etukäteen vain dekkarina, joka se on, niin olisin ollut tyytyväisempi lukiessani kirjaa. Olisin itseasiassa ollut vallan ihastunut. Siinä jutussa on kuitenkin niin hauskoja, juuri minua kiehtovia käsityksiä uskonnon hämmentävistä asioista.

Finnhits vol. 2 - eli suomalaisen miehen puhumattomuus

Viisitoista kesää

"Eilen sen kun kuulla sain,
epäilin vielä korviain,
pois on Alice.
Joku kertoi hänen nousseen koneeseen,
joku junaan taas astuneen,
mulle sama on kuitenkin,
pois on Alice."
 
Viisitoista kesää mä häntä himosin.
Ja sitten nähtiin kääntymässä musta limousin,
joka hänet vei pois eikä ajajaa nähnyt kukaan.
Miksi hän mulle tehnyt tämän ois.
Ja kertomatta osoitetta livahtanut pois.
Kuka kumma on tuo mies joka hänet on saanut mukaan.
 
"Eilen sen kun kuulla sain... etc."

Viisitoista kesää ei yhtään vähemmän.
Mä mietin kuinka saisin häneen suhteen lähemmän.
Hänet päivittäin kun minä aina näin silloin ennen.
Lähiön viehkein tyttö oli hän.
Ja joka hetki tahdoin häntä yhä enemmän.
Minut lumosi tuo neitonen ihanin tullen mennen.
 
Kun mä sain kuulla uutisen tuon.
Niin mä uhkasin että nyt juon,
pään heti täyteen.
Vain hetken lohtu se ois,
kun unohtaa en koskaan kai häntä mä vois.
Miksi luotani lähti hän pois?
 
Viisitoista kesää mä salaa rakastin,
mutta tunteitani käsitteli hän kuin pakastin.
Mä kun melkein rakentamaan aloin lemmenpesää.
Mutta kun yksin kulmille mä jäin,
niin apeana ajatus on enää mielessäin,
että minulle ei koskaan tulla voi uutta kesää.
Ilman häntä ei tulla voi mitenkään uutta kesää.

Kari Tapion sydäntä riipaiseva tulkinta tästä ikivihreästä Finnhitskoverista on klassikkojen klassikko. Kari Tapiolla on ääntä ja tunnetta - niin, ja ne viikset, mutta niistä ei tässä sen enempää.

Tässä sanoituksessa on taas ajatuksia herättäviä aspekteja. Kuten ymmärrämme, kaveri on ollut varsin ihastunut Alice nimiseen ihmiseen jo pitkään. Voisimme arvata, että se ihastuminen tapahtui joskus 15-vuotiaana ja nyt kolmekymppisenä mies ruikuttaa, että kun Alice lähti, eikä edes kertonut että minne. Mun mielestä hän saa syyttää itseään. Perusteluna viittaan nimenomaan tähän sanoituksen kohtaan: Viisitoista kesää mä salaa rakastin... eli mies ei ole sen vertaa saanut irti itsestään, että olisi sen viidentoista vuoden aikana kertonut Alicelle, että niitä tunteita olisi!!! Ihan turha inistä siinä vaiheessa, että muija käsitteli tunteita kuin pakastin - eihän se edes tiennyt niistä mitään.

Minimoga ja C-E

Nyt ollaan oltu pitkään naipparissa kun Markuksen huonot tavat alkaa tarttua muhun: mulle tuli kirjastosta muistutus, et' olis syytä palauttaa eräs myöhästynyt lainakirja. Kai sitä pitää vähän aina jossain lipsua, ettei liiallista taydellisyyttä persoonassaan hipoisi.

Eilen illalla kävin katsomassa Carl-Einar Häcknerin Varieteeta. Carl-Einar seurueineen esiintyy Lisebergissä aina heinäkuisin. Hän on taikuri-humoristi-muusikko ja onnistuu aina naurattamaan mua. Muitakin nauratti. Jopa lapsia. Kaikki tykkää Carl-Einarista.

Testaaminen jatkuu

Hesarin Kuukausiliite on mun mielestä aivan älyttömän hauska lehti. Se on viihdyttävä ja asiapitoinen. Saatiin sellainen nyt suomentuliaisina. Siinä oli sukupuolitesti. Taas pääsi testaamaan. Ja mähän tietty testasin oitis. Molemman sukupuolen väittämiä oli 50, yhteensä siis 100. Mä olin samaa mieltä 9:n miesväittämän ja 25:n naisväittämän kanssa. Testin mukaan olen nainen. Tästä on taas hyvä jatkaa.

Vaikka testi kertoi, että nainen olen, niin jotenkin aina tulee sellainen olo, että on elämässään transvestiittiosastolla, kun pistää päälleen koltun ja sandaalit jalkaan (siis muut kuin ne järkevät sandaalit). Puhumattakaan meikkaamisesta. Joskus ehostin luontevasti joka päivä. Nykyään teen sitä todella harvoin. Ehtii voiteet hapantua kaappiin.

Onneksi voi tehdä testin myös mahdollisesta transvetismistaan! Sen testin mukaan olen sukupuolineutraali. Tämäkin asia oli tarpeen tietää.

Lumene, ihana luonnollinen

Suurena Suomen ystävänä suosin suomalaisia tuotteita, jos siihen vain on mahdollisuus. (Suu, suo, suo ja suo.) Hiljattain ostin Lumenen puhdistusvoidetta ja kasvovettä. Olen tyytyväinen tuotteisiin ja todella erinomaisen suomalainen ihoni kukoistaa näiden erityisesti suomalaiselle naiselle kehiteltyjen tököttien ansiosta. (Missä mun mainospalkkiot?!?)

Enivei... Luin joutessani tuoteselosteita purkin takaa ja huomasin, että siellä oli amerikkalaisille erikseen kerrottu, että tuotetta käytetään vain ulkoisesti ja ei mielellään kannattais silmiin sitä tunkea, ja että jos syntyy ihoärsytystä tuotteista, niin käyttöä ei pitäisi jatkaa. Herää kysymys, että onko tämä joku salaliitto muuta maailmaa vastaan? Kaikki muut kansat, paitsi amerikkalaiset saavat joutua turmioon kitatessaan purkki tolkulla Lumenen rasvoja. Ja ihottumat senkun vaan pahenee, kun rasvaa pistetään lisää, vaikka kutittaa niin perkuleesti.

Veikkaisin kuitenkin, että tämä muun maailman diskriminointi johtuu vain siitä, että kuka tahansa pienelläkin aivotoiminnalla varustettu ihminen tietää, että nälkä lähtee paremmin, kun syö ruokaa kosmetiikan sijaan. Ja jos epähuomiossa naamarasvaa kuitenkin söis ja siitä henki olis hieverissä, niin asiasta olis jälkikäteen niin nolona, ettei oikeusjuttuakaan jaksais tehdä.

Langoilla taas

Jippii! Taas ollaan langoilla.

Pojat tuli takas kotiin Suomesta - matka oli mennyt hyvin. Tietokonevastaava pisti tietokoneen kuntoon. Elämä palasi raiteilleen. On suuri helpotus, kun pääsee taas sanomaan sanottavansa, eikä tarvitse asioita sisällään pantata. Sehän ei tunnetusti tee hyvää ihmiselle.

Eilen olin häissä Varbergissä. (Onnea tuoreelle rouva Olmedolle). Markus ja Vimme jäivät kotiin potemaan Vimmen flunssaa, joten edustin yksin. Oli hauskat juhlat. Juhlien vahva chileläis-edustus piti huolen siitä, että tanssia täytyi. Ja sää suosi, vaikka muuten tänä kesänä on se kosteus aina läsnä.

Katastrooffi kerrassaan

Tietokone simahti kesken kaiken kun latasin sinne uutta peliä (kerpele!), eikä käynnistynyt enää vaikka päällään olis seisonut (kokeilin helluva). Ja tietokonevastaava on edelleen Suomessa. Kekkuli, sanon minä! Että pitikin sattua nyt kesken parhaimmain kesäleskikauden.
 
Kirjoitan tätä ystävän luona. En jaksa vaivautua tänne tai kirjastoon joka päivä kirjoittamaan - vaikka sitä asiaa onkin loputtomiin - joten palaan raportoimaan, kun kotikone taas toimii. Puss o kram.

Yliannostus

Sain Kanadan tuliaisina kanelipurkkaa. Kaheksääntluvulla sitä sai Suomessakin. Olin silloin suuri kanelijenkin ystävä. Se ei ollut muiden suosiossa - edes toisen syömänä. Sain alinomaa kuulla valituksia siitä, että purkka haisee. No - teiniläiset skitsoilee ja valittaa kaikesta joka tapauksessa. Jos pitäis nimetä joku todella avarakatseinen ihmisryhmä, niin 13-19-vuotiaat ei tulis ihan ensimmäisenä mieleen. 
 
Nyt olen piehtaroinut kanelipurkan nassuttamisessa niin ahkerasti, että kielen pinta on rikki. Sen siitä saa kun ei aina saa sitä mitä tekee mieli. Sitten saadessaan ottaa yliannostuksen.

Luolaerakko

En voi kieltää ikävöiväni Suomessa vaikuttavia laumani jäseniä. Välillä on Vimmeä niin kova ikävä, että ihan sattuu. Mutta silti on hauskaa olla ihan keskenänsäkin. Voi kuunnella Manic Street Preachersiä ilman että kellään menee hermo. Voi syödä Abban Caviaria aamuisin eikä kukaan valita perkuujätteiden hajusta. Voi nukkua millon huvittaa ja valvoa millon huvittaa. Ja voi roikkua tietokoneella vaikka vuorokauden läpeensä eikä tarvi päästää muita näppiksen ääreen tekemään tärkeämpiä hommia. Ja on jotekin aivan älyttömän hauskaa vaan olla omissa oloissaan. Sopisikohan luolaerakon toimi minulle?

Mission impossible

Päivän haaste on löytää lainakolttuun sopivat kengät. Menemme ensi viikolla ystävän häihin ja veikkaan, että mun Dr Martens-eleganssi ei oikein skulaa tässä yhteydessä. Ah ja voi sanon minä. En ole mikään suuri shoppailun ystävä ylipäänsä ja kenkien ostaminen on aina ollut erityisen vaivalloista (muiden kuin dokkareiden). Ja nyt kun pääsin valituksen makuun, niin huomautan vielä, että kaikissa kaupoissa on ne samat ikävät kaheksääntlukulaiset kengät ja niistä pitäis sitten valita. Mä en koskaan tule yltämään Imeldan kanssa samoille lukemille kun kenkäpareja lasketaan.

Wakarimasen

Jos tässä nyt käy sillä tavalla, että muutamme Japaniin, niin minä olen asiallisesti varautunut siihen. Löysin netistä todella loistavan ja perusteellisen saitin, josta voi opetella kielen alkeita. Kieli vaikuttaa paljon helpommalta, kuin uskalsin odottaa. Ääntäminen sopii suomalaiseen suuhun. Rankin koettelemus japanin kielen kanssa tulee olemaan se lukeminen ja kirjoitus. Mutta olen valmis ottamaan haasteen vastaan - jos me sinne Japaniin muutamme.

Listat

Mä olen niitä ihmisiä, jolla on listoja joka lähtöön. Ei paremmuus listoja, vaan listoja kirjoista joita aion lukea, levyistä joita haluan kuunnella ja myöhemmin ehkä ostaakkin, tavaroista jotka on otettava mukaan kun matkustaa, listoja hyvistä viineistä, lista Nobel-kirjailijoista, kauppalistoja ja on mulla listattuna aina mukana myös Egyptin faaraot. Faaraolista on ollut tarpeen.

Kesäleskeys

Kukaan ei herättänyt mua aamulla. (Heräsin silti 07.30). Puuronkeittoa ei ole harrastettu, eikä syöttöpuuhia. Vaippoja on kaapissa vino pino, mutta mitä mä niillä nyt tekisin? Aamun lehti tuli luettua tarkkaan. Nyt mä keekoilen tässä koneella ilman että joku roikkuu minussa ja kiljuu. Tämä on todella omituista.

Perheen y-kromosomin kantajilla on matka mennyt hyvin ja siellä ne pistävät Suomen asioita järjestykseen. Mä täs' vasta aloittelen mun villiä kesälesken elämää.

Kotiäiti kävi leffassa

Eilen kävin katsomassa "Spiderman 2":n. Pidin elokuvasta kovasti, vaikka siinä oli muutama ihan ilima'aikunen juttu. Mutta toimintaleffoihin pitää suhtautua aina vähän avarakatseisemmin kuin oikeisiin elokuviin.

Leffan "tyttö-hädässä", MJ, halusi kovasti suhdetta vakavampaa Peter Spidermanin kanssa, mutta herra oli sitä mieltä, ettei voi altistaa tyttöä Spidermanin vihollisten juonille, mikä tapahtuisi, jos he suhteen aloittaisivat. Döh!!! Mitä muuta tytölle on tapahtunut molemmissa Spiderman leffoissa kuin ikävyyksiä ja pahisten piinaa. Samahan tuo on aloittaa se suhde, kun muija roikkuu konnien kiusattavana kattojen rajassa kuitenkin. Sais tyttö vähän lohtua rankkaan elämäänsä.

Tobey Maguire harrastaa joogaa ja on kasvissyöjä. Jos olis pakko vaihtaa miestä, niin tiedän kyllä mihin osoitteeseen sen ensimmäisen yhteydenoton pistäisin.

Kakka ja löyhkä

Tänään ja eilen on Göteborgs Postenissa kirjoitettu arvauksia löyhkän syystä, joka täällä Göteborgissa nyt paikka paikoin vallitsee. Asiantuntija kuvaili sitä oksennuksen, koiran kakan ja joidenkin tiettyjen bakteerien aiheuttaman hajun sekamelskaksi. Syytä siihen ei tiedetä. Viemärit ja kanavat toimii niinkuin kuuluukin. Mä veikkaisin, että joku säähän pettynyt turisti on langettanut kirouksen kaupungin ylle.

Ennen kuin Vimme teki tiettäväksi saapumisensa, olin viikonloppuduunissa vammastenhuollossa. Menemättä nyt yksityiskohtiin, totean, että se oli aika kätsää, että karaisin itseni siinä hommassa ennen tätä kakkavaippa elämää. Pitää olla kyllä aikamoinen soossi ennenkuin mä rupeen kakomaan. En väitä kuitenkaan nauttivani tästä elämän osa-alueesta.

Astrologiaa

Tämä on niitä sateisia ja kylmiä kesiä. Kesän tulon huomasi siitä, että sade muuttui lämpimämmäksi. Mutta en valita. Tekee paljon jo sekin, että on vihreää ja ettei tarvitse laittaa niitä kymmentä kerrosta villasta päälle.

Merkurius tekee konjunktion auringon kanssa mun tähtikartalla. Horoskooppi varoittaa, että puhun liikaa itse, enkä kuuntele mitä mulle sanotaan (...mutta sehän on mun tavanomainen tilani!). Miesten kanssa kommunikointi pitäis sujua paremmin tämän vaiheen aikana kuin naisten kanssa tapahtuva. On se hyvä, että tähdet tietää.

Kotiäiti kertoo

Eilen tapasin ystävättären ja hänen pienen tyttärensä Trädgardsföreningenissä. Se on todella kaunis puisto tuossa parin korttelin päässä. Siellä on leikkikenttä, laajalti nurmimattoa köllimiseen, suuria puita, kahvila, ravintola ja valtava ruusutarha. Sinne ei ole sisäänpääsyä jos raahaa koiraa mukanaan, joten en ole ollut siellä niin usein näinä Göteborgin vuosina kuin helposti voisi luulla - kun se koira on usein ollut ihmisen mukana kävelyillä.

Enivei: oli hauskaa katsoa kun taaperot viiletti pitkin puistoa. Ja se, että sinne ei sitä koiraa saa viedä tekee sen, että lapset ei tee koirankakkalöytöjä.

Uni ja ähky

Se on hämmästyttävää kuinka vähällä unella ihminen selviää, kun on pakko. Ja vielä hämmästyttävämpää on tarkastella jälkikäteen sitä aikaa, jolloin ei nukkunut kuin nimeksi. Unen vajaus tekee ihmisestä pahemman luokan hattarapään. Ymmärrys on vähäistä ja muisti on kadonnut. Pussit silmien alla on sitä luokkaa, että niissä kulkee helposti kotiin isommatkin ruokaostokset. Puheen tuottaminen on työlästä ja muilla, kuin omalla äidinkielellä, lähes mahdotonta. Silti ihminen kuvaillussa tilassa on kykenevä hoitamaan pientä ihmisenrääpälettä. Sitä on hankala käsittää.

Keittelen täällä riisiä. Teki mieli sushia ja parhaat makit tulee kun itse rullaa. Tavallisesta puuroriisistä saa kiitettävää sushia. Tsu (ruoan tuntija japaniksi) voisi olla asiasta tietysti eri mieltä. Minä sanon, että sushi-ähky - täältä tullaan!

Aina on aihetta kiitollisuuteen

Mä olen syvästi kiitollinen siitä, etten ole sinkkuna Ruotsissa ja mahdollisessa tilaisuudessa ryhtyä suhteeseen nuuskaavan ihmisen kanssa. Nuuskaaminen on mun YÄKS-listalla varsin korkealla sijalla. Ja täällä niitä nuuskaajia löytyy. Ylähuulen pullotus on havaittavissa vähintään joka toisella kansalaisella ja joka jätkän farkkujen takataskuun on piirtynyt nuuskarasian ääriviivat. Nuuska haisee.

Ainoa hyvä puoli nuuskaamisessa näin äkkiseltään on se, että jos yht'äkkiä elämässään joutuisi jotenkin ojan pohjalle ja päivät menis tajukankaalla maaten, niin vois aika helposti tarkistaa, että ollaanko sitä edelleen Ruotsissa. Avaa vain silmät ja toteaa nuuskamällit maassa ja lattialla. Maan vaihtoa ei ole tapahtunut.

Toiveikas toteamus

Eilen saimme vihdoin irti itsestämme Vimmen saitin päivityksen. Joskus elämä esiintyy ihmisellä vähemmän dynaamisena ja se aikaansaamisen määrä ei ole mitään huippuluokkaa. Onneksi juuri sellainen periodi on jäämässä taakse. Huraa uusi alku ja uudet kujeet!

Luonteen kasvatusta

Joskus on ihmisen koottava itsensä ja hoidettava tehtäviä, jotka ovat arkisen suorituskykykynnyksen yläpuolella. On unohdettava hyvä ja paha. On unohdettava kauneuden ja ylevyyden määritelmät. On muistettava, että yksilö voi olla sankari omassa elämässään ja tarvittaessa hän voi tehdä yli-inhimillisiä tekoja.

...Eilen putsasin vessan lavuaarin hajulukon ja suihkun alla ammottavan lattiokaivon. Mä en näin yht'äkkiä keksi mitään niin ikävää ainetta, kuin se jankki, joka kerääntyy näihin kodin pisteisiin.

Halvat huvit

Göteborgissa on nyt kansainvälinen nuorten käsipalloturnaus, Partille Cup. Kiitos tämän tapahtuman: eräällä kentällä on useiden eri maiden lippuja liehumassa saloissa.

Vimme tykkää lipuista. Käymme siis kentällä katsomassa lippuja päivittäin. Tämän hetken lippusuosikit lapsella ovat Etelä-Afrikka, Japani, Tsekki ja Kroatia.

Heinäkuu on huomaamatta alkanut. Ei voi mitenkään erikseen intoilla loistavista kesäsäistä tällä kertaa. Toisaalta - eipä harmita niin kovasti sellaisina päivinä, jolloin tekee sisähommia. Silti on kivaa, että on kesä!

Testivoittaja

Eilen illalla täällä harrastettiin taas Spark Testejä. Teimme sukupuoli-, kuolema- ja persoonallisuustestit.

Kun tein sukupuolitestin muutamia vuosia sitten, niin mut arvattiin mieheksi. Sen jälkeen testattuani olen ollut joka kerta varmemmin ja varmemmin nainen. Kuolematestistä en muista minkä päivämäärän sain viimeksi kuolinpäiväkseni. Tällä kertaa se antoi vielä 39 elinvuotta erääseen heinäkuiseen perjantaihin saakka. Personaallisuus määriteltiin "tuomariksi" ja siinä todettiin, että kannattais olla vähän rakkaudellisempi.

Tästä on taas hyvä jatkaa.

Suomalainen saunoo

Eilen illalla kävin saunomassa järven rannalla, puulämmitteisessä saunassa. Siellä istuessa ei olisi voinut uskoa olevansa Länsi-Göötanmaalla. Rohkenin jopa kastautumaan järveen (uimiseksi sitä mun suoritusta ei voi kutsua). Vesi oli lämmintä, +19 asteista (näin hardcore saunojat mulle kertoivat). Kaikkimitä, mun mielestä se oli hyytävän kylmää. Luojan kiitos oli se kuuma sauna siinä vieressä.

Tällaista täällä luetaan

Luin todella hämmentävän teoksen: Trevor Ravenscroftin "Pyhä keihäs". Sanompa että voi hyvä tavaton!

Toisaalta - eivätkös kaikki tarinat ole totta - joskaan mikään tarina ei kerro koko totuutta.

Muuten kesäiset lukuelämykseni ovat pysytelleet dekkariosastolla. Löysin kuin löysinkin kunnon kokoelmat Highsmithiä kirjastosta maanantaina siellä käydessäni. Kannoin kotiin muutaman eksemplaarin. Vielä en ole niitä aloittanut. Pitää lukea loppuun kaksi aloittamaani, sängyn vieressä lojuvaa kirjaa ensin. (David Gutersonin "Snow falling on cedars" ja Montague Ullmanin ja Nan Zimmermanin "Working with Dreams"... no, tuo jälkimmäinen ei ole mikään dekkari. Mutta ainahan ihmisellä pitää olla luvussa joku niin sanottu tietoteos ja niitä ei lasketa.)

Hyvää Pekan päivää

Onnea Pekalle Pekan päivänä.

Huomenna alkais todella hurjat bileet Pohjois-Pohjanmaalla. Jää väliin ne pippalot tänäkin vuonna - kuten kaikkina viimeisinä parinakymmenenä vuotena. Raahessa ei ole paljoo tullut käytyä sitten kesän 1988. Silloin kaikki meni naimisiin ja kaikki muutti pois Raahesta.

Kaikki? Liioittelinko tässä?

Rentoutumisharjoituksia tietokoneen äärellä

Uusimassa Yoga Journalissa arvostellaan "The Journey to Wild Divine"-peli. Pelissä pääsee eteenpäin "ajatuksen voimalla", eli kyvyt kasvaa ja peli etenee, kun oppii rentouttamaan itsensä riittävässä määrin. Peliä ohjaillaan mm. sormenpäihin asetettavilla sensoreilla. Tässäpä olis se kotirouvan seuraava pikku hobby, kun aikaa joskus rupeaa riittämään ilima'aikusuuksiin.

Valikoiva maku

Lapsi tykkää juustosta (siitä olen erikseen kiitollinen). Brie maistuu ja uunissa sulanut chevre meni kuin kuumille kiville. Ruotsalainen edam taas ei uponnut samalla tavalla. Morbier uppos. Eli lapsi tykkää vain ranskalaisista juustoista.

Tähän astiset periaatteet

Vastoin kaikkia tähän astisia periaatteitani puin eilen ylleni sekä mekon, että housut. Halusin ehdottomasti pukeutua Marjolta saamaani kirpparilöytöön, Vuokon mekkoon. Pelkkä mekko tuntui liian kepeältä vaatetukselta suviyössä - olihan juhannusaatto ja silloin yleensä aina palelee, ellei sitten hankkiudu toisille leveysasteille. Mutta etelässä juhannus ei taas muuten tunnu missään - kun ei ole sitä valoisuutta yössä. Enivei - yhdistelmä ei tuntunut ollenkaan pahalta ja taas todistin itselleni että mielipidettä voi vaihtaa, eikä maailma kaadu siitä ollenkaan.

Käymme ruokkimassa ystävien kissaa nyt juhannuksen ajan. Markus vuokrasi ystävien asunnolle muutaman filmin ja sain tänä aamuna, kissan seuralaisena viipyessäni, katsottua "Talented Mr. Ripley"-leffan. Nyt haluaisin lukea Patricia Highsmithin kirjat Tom Ripleystä. Elokuva oli hyvä, mutta se ei selvästikkään pystynyt kertomaan koko tarinaa. Maanantaina kiireen vilkkaa kirjastoon!

Finnhitssanoitukset vol.1

Finnhitsit soi jo aamusta ja sataa, sataa ropisee. Kävin aamukävelyllä Pikon kanssa ja maa oli täynnä etanoita. Kaikki ihmiset ovat kadonneet kaupungista mökeilleen. Etanat eivät lähde mihinkään.

Finnhitsien sanoitukset ovat joskus aivan omaa luokkaa. Pienenä niihin ei kiinnittänyt huomiota sen enempää, riitti että osasi laulaa mukana. Nyt, kun ulkosuomalaisena kuuntelen nostalgian vallassa näitä samoja biisejä - useinkin, tulee joskus suuri hämmennyksen tila ja sitä kysyy itseltään, mitä sanoittaja on halunnut kussakin tapauksessa ihmiselle kertoa. Markku Aron tunteellinen tulkinta "Keskiyön aikaan" -kappaleesta on erityisesti vaivannut päätäni. Se menee näin:

"Nyt usein yksinäin mä täällä mietin,
vain että kerran kokee rakkauden.
Kun kesän kerran Pariisissa vietin,
niin silloin ilmeisesti koin mä sen.

Mä istuin aina kahvilassa siihen asti,
se kunnes keskiyöllä suljettiin.
Olin yhtä halunnut mä jatkuvasti
ja nyt me joen rantaa kuljettiin.

Ja keskiyön aikaan
mä vihdoin koin sen.
Sain keskiyön aikaan
mä tuntea ensi kertaa rakkauden"... jne.

Heräävät kysymyset ovat nämä:
Miksi kaveri on edelleen epävarma siitä, että oliko tämä kokemus se rakkauden kokemus vai ei? Johtuuko se siitä, että hän uskoo niin vahvasti, että rakkauden kokee vain kerran ja sillä siisti. Näin hän toivoo kuitenkin kokevansa sen uudestaan ja sanoo nimenomaan siksi, että hän ilmeisesti koki sen rakkauden? Asiasta ei ole varmuutta.
Oliko kaveri todellakin niin tehokas pokaaja, kun antaa ymmärtää? Hänhän istui siellä kahvilassa aina siihen asti kunnes se keskiyöllä suljettiin. Ja tämän ilmeisesti rakkautena koetun aktin hän suoritti keskiyön aikaan. Siinä ei ole kauaa nokka tuhissut.

Seuraavassa jaksossa käsittelemme sitten Kari Tapion "Viisitoista kesää"-kappaletta.

Siniset

Viime viikolla kävin taas täydentämässä vesivärivarastoja. Ostin Windsor & Newtonin 'indigo'- ja 'cobalt turquoise light'-värit. Nyt en paljoo muita värejä malta käyttääkään. Molemmat värit ovat hypnoottisen kauniita, sekä nappina, että siveltimen vetona.

Kaikki värit ovat tarpeellisia ja kaikki värit ovat huomion vangitsevia, kun sattuvat olemaan oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Mutta siniset ovat puhutelleet mua voimakkaimmin viime aikoina. Mitä se kertoo? Siihen kun lisäis vielä valkoisen ja Jukka Kuoppamäen äänen, niin luulis kyseessä olevan koti-ikävä.

On ilmoja pidellyt

Tähän astinen kesä täällä Länsi-Göötanmaalla on ollut viileä ja kostea. Puut tykkää. Sisätiloissa oleskelu on siedettävää. Kun kesä on kukkeimmillaan on meidän asunnossa +35 astetta lämmintä koko ajan. Aurinko lämmittää mustan huopakaton niin kuumaksi, että siinä vois paistaa aamiaiskananmunat ja tietysti tämä nimenomainen lämpö tuntuu sitten täällä suoraan katon alla olevassa asunnossa. Ristivetoa tänne ei saa. Ei tarvi palella. Vielä emme ole päässeet kunnolla nauttimaan tästä ilmiostä tänä kesänä.

Pane di Italia

"Leivän leipominen tekee ihmeitä keittiölle ja koko elämälle. Paistuvan leivän tuoksu ja lämpimäisten odotus, uunituoreen leivän lämpö ja maku, se, että välittää niin paljon, että on valmis uhraamaan aikaansa leipomiseen - kaikki tämä muistuttaa, miten ihana paikka koti on."

Eiks rupeekki ahistaan, kun lukee tuota! Se on ote Ursula Ferrignon "Italian kasviskeittiön parhaita"-kirjasta. Kirjasta löytyvät ohjeet ovat kieltämättä hyviä ja Ursulan leipäohjeet ovat takuuherkkuja. Olen leiponut leipää välillä paljonkin, sillä sain Annilta jouluna Philipsin monitoimikoneen. 80-luvun nostalgista, mutta toimivaa mallia. Mä olen aina sydänjuuriani myöten inhonnut taikinan vaivaamista. Nyt kone tekee sen puolestani. Ja toinen hyvä syy leivän leipomiseen on nimenomaan täällä Ruotsissa se, että ruotsalaiset tunkee sitä sokeria joka kerpeleen (<--lapsiystävällinen versio paljon käytetystä ja tehokkaasta voimasanasta) leipään. Sokerilla maustettu ruokaleipä on YÄKS!

Ajanvietteen ykkönen

Jos sanaristikon vihjeenä on, "korkea Pavarotilla", niin onko se sana sitten "kolesteroli"?

Mä olen yrittänyt ratkaista ristikoita Suomentuliaislehdistä ja yhtään en ole saanut kokonaan täyteen. Enkä edes puoliksi. Jää eurovoitot saamatta. Ja Tapsa Rautavaaran levy.

Eipä tuo niin kauheesti harmita.

Siivouspartio

Kun talossa asuu koira ja yksi-vuotias kahden aikuisen lisäksi, niin järjestyksen pitäminen ei ole niitä helpoimpia tehtäviä. Puhumattakaan lattian puhtaanapidosta. Ja vielä kun ottaa huomioon sen, että en ole niitä ihmisiä, jotka saavuttavat mielenrauhan pölyjä pyyhkimällä, niin täällä ehtii tulla kyllä aika kaaos, ennen kuin siivouspartio saapuu paikalle. Eilen se tuli. Siivouspartio koostuu yhdestä aikuisesta, joka pitää Vimmen pois ämpäriltä ja toisesta, joka suorittaa varsinaisen siivoamisen. Nyt voi taas heittää ruokaa lattialle.

Symbolinen ulkonakäynti

Eilen illalla menimme Markuksen kanssa ensimmäistä kertaa ulos keskenämme sitten Vimmen syntymän. Yövieraamme ilmoittautui vapaaehtoiseksi lapsenvahdiksi (tuhannet kiitokset!).

Menimme käymään lähipubissa. Siellä oli hurja meno: Ruotsi-Italia-ottelu oli viime minuuteilla ja Italia johti 0-1. Juuri kun totesin Markukselle, että Italia voittaa ihan varmasti, kikkaili Zlatan Ibrahimovic kantapääpotkulla pallon maaliin. Huuto baarissa oli korvia huumaava. Huuto kiiri tasaisena läpi koko Ruotsin, yli jokaikisen ruotsalaisen (ja ruotsalais-myönteisen henkilön), joka seurasi matsia.

Vimme ei kuulemma herännyt huutoon. Kaverilla tuntuu olevan muutenkin hyvät unenlahjat... Tämän sanottuani koputan puuta.

Palasimme kotiin tunnin päästä lähdöstämme. Ulkonakäynti oli siis enemmän symbolinen, kuin varsinainen riekkumisilta. Ja veikkoset, ei sitä jaksais riekkuakkaan, kun se herätys on aina viimeistään seitsemältä aamulla - oli mikä oli.

Hyvä ihminen

Mä tunnen itseni nyt todella hyväksi ihmiseksi. Melkein pyhimykseksi. Sain nimittäin itsestäni irti sen, että herättyäni tein osaamani ashtanga-jooga sarjan.

Aamusella ei onnistu kaikki asennot ihan yhtä sulavasti kuin illalla. Halasana onnistuu päivän päätteeksi ihan hyvin, mutta aamulla mun selkäranka on vielä unten mailla ja asennossa pysyminen tuottaa vaikeuksia.

Mikä siinä on, kun aamulla toimitettu asia on jotenkin aina paljon arvokkaampi, kuin muina päivän aikoina toimitettu? Jos joku kertoo käyneensä kymmenen kilometrin lenkillä, sitä on ihan et, "joo kivaa". Mutta annas jos hän lisää siihen, että teki sen kuudelta aamulla, niin kertoja siirtyy mestareiden listalle top-kymppiin heti.

Olen vielä vasta-alkaja ashtanga-joogassa. Treenaan ensimmäistä sarjaa modifioituna, helpompana versiona. Enkä olen viitsinyt toistaiseksi treenata kotona niin usein, kuin olisi edistymisen kannalta hyväksi. Jostakin on kuitenkin aloitettava ja uudet tavat on hyvä opetettaa itselleen kärsivällisesti.

Hyvää hääpäivää Rakas.

NH4Cl

Markus toi Suomesta tuliaisiksi salmiakkia. Jotenkin onnistuin eilen hotkimaan liikaa salmiakkia liian nopeasti. Salmiakinsyöntikuntoisuus ei ole entistä luokkaa.

Kävimme katsomassa uuden "Harry Potter"-leffan. Vuorotellen. Mä tykkäsin siitä kovasti. Se oli todella hyvin tehty ja uskollinen kirjalle. Markus sen sijaan ei ollut niin ihastunut. Kertooko tämä siitä, että mä olen aivan täysin arvostelukyvytön ihminen, vai että Markus on sellaista kriittisempää sorttia?

H&M-laatu

Siis mitä mä nyt teen?!? Mun todella hienot Henkka & Maukka-aurinkolasit meni rikki. Miten laatu voi pettää? Eikö 40:llä kruunulla saakkaan ikitakuuta?

Ei mitään kikkailua, vaan pelkkää jäätelöä

Mä en ole mikään maailman suurin jäätelön ystävä. Vertailukohteeni vetää puolitoista litraa kertaistumalta tosta vaan - ja vaikka joka päivä, jos niikseen tulee. Mulla menis niin isoon annokseen viikko, ellei enemmänkin. Siitä huolimatta voin julistaa, että "Björnen & Lejonet"-jäätelö ja erityisesti Italiensk choklad maku heillä, on maailman parasta jäätelöä. Pitää huomauttaa, etten ole maistanut kaikkia maailman jäätelöitä ja tuskin sitä tulen koskaan tekemäänkään. Jotkut jäätelöt on vain kertakaikkiaan öklöjä. Jo pelkästään ulkonäöltä. Niitä ei tarvi maistaa tietääkseen että ne on maultaan ikäviä. Joka tapauksessa, Italiensk choklad-jäde vie kielen mennessään. Björnen & Lejonet julistaa: "Inga konstigheter, bara glass" - ja se on sopivasti sanottu heiltä.

Suomi-Ruotsi

Kun olen käymässä Suomessa, muistutan itseäni ennen ruokakauppaan menemistä, että "muista punnita vihannekset ja hedelmät - muista!!!". Kassalla saan todeta, että se punnitseminen jäi taas. Mutisen jotain anteeksipyytävää kulloisellekkin kassahenkilölle. Aina ne on yhtä kypsiä.

Toinen asia joka hämmentää ulkomaanpelleä kotimaahan palatessa on se tavaton virallisuus ja teitittely joka paikassa. Mä olen ruotsittunut. Olen "hejssan svejssan"- ja sinuttelu-linjoilla palvelutilanteissa.

Mutta Suomessa saa saldon pankkiautomaatin ruudulle. Sitä ei päihitä mikään. Kuinka monesti mä olen tyhjentänyt tilini täällä sillä, että yritän saada tietää paljon tilillä on jäljellä rahaa ja sitten kone kertoo, että kuittia ei saa. Ja seuraava automaatti tekee saman. No rehellisesti sanottuna ei se tili ole koskaan sillä tyhjentynyt - vielä - mutta on sitä perkelettä tullut sanottua isoon ääneen asian takia aika monesti.

Metelit

Nyt nukuttaa. Ulkona metelöitiin niin, etten saanut nukuttua ajallaan. Pitää tunnustaa, että ei se meteli ollut maailman epämiellyttävintä ja se loppui "Abbey Roadin" virallisiin lopetussanoihin:

"And in the end
The love you take
Is equal to the love you make".

Pylväspyhimys

Tapasin parin vuoden tauon jälkeen erään ystävättären. Kuulumisia vaihdellessamme huomasin että musta on tullut pahemman luokan siveyden sipuli. Ei tupakkaa, ei baareja, ei lihaa, ei kofeiinipitoista kahvia, ei telkkaria, liikuntaharrastuksia, joka ilta nukkumaan viimeistään kymmeneltä ja aamulla ylös seitsemältä (tänään kylläkin vasta kahdeksalta - Vimme nukkui "myöhään"). Mä tiedän osin mikä mua vaivaa: olen erään yksi-vuotiaan henkilökohtainen avustaja. Mutta silti! Kääk!!! Nyt on keksittävä joka mojova pahe. Miten olis veronkierto?

... äitiyspäivärahoillako?

Joku lintu

Pikavisiitillä Englannissa istuin iltasella puutarhassa ja kuuntelin, että kylläpä nyt jollakin soi sinnikkäästi kännykkä. Pian ymmärsin, että se oli lintu (laji ja rotu määrittelemätön), joka osasi matkia sitä yleisintä soittoääntä ihan nappiin.

Joskus yö- ja varhaisaamupaskaduuneja tehdessä olen päässyt kuulemaan lintujen aamuyön sessioita. Ne on mahtavia. Yleisen hämmennyksen hetkinä saatan tehdä äkkinäisen päätöksen, että herään joskus vartavasten lintuja kuuntelemaan, mutta kertaakaan ei ole päässyt niin tapahtumaan. Uni on liian arvokasta haaskattavaksi.

Pamela

Eilen hämmästelin tämän blog-ohjelman asetuksia ja huomasin, että siellä pystyy itse määrittelemään kielen ja aikavyöhykkeen! Jestas! Huomasin myös, että voin määritellä kommentoimisen vapaaksi. Eli kuka tahansa voi nyt kommentoida sanomisiani, ilman että tarvitsee aloittaa omaa blogia. Olen kuitenkin kiitollinen niille, jotka vaivautuivat kirjautumaan sisään blog-ohjelmaan sanoakseen jotain. Kiitos.

Keväällä ostin muutaman numeron "Marie Claire"-lehteä. (En kylläkään sitä, jossa oli Tom "Yäks" Cruise kannessa). Se tuntui sopivan viihteelliseltä soossilta kotiäidille. Lehdessä kirjoittaa kolumnia Pamela Anderson. Luin uteliaana mitä hänellä on sanottavaa ihmiselle ja totesin, että pidin häntä yht'äkkiä vallan sympaattisena. Tunne syveni kolumni kolumnilta. Ei sillä, että hän olisi jotenkin nokkela ja viisauteen taipuvainen, vaan sillä että hän on niin inhimillinen ja rehdin oloinen. Sitten kävin hänen kotisivullaan, joka on saittina varsin povipainoitteinen. Mutta - Pamela pitää siellä listaa luvun alla olevista kirjoista ja kirjoista, joita hänellä on hyllyssä. Eikö olekkin sympaattista! Epäilen kuitenkin, että keskiverto saitilla vierailija olisi missään määrin kiinnostunut siitä, mitä Pamela lukee.

Aina johonkin koukussa

Neulominen on edelleen osa elämääni, vaikka ei ollenkaan niin tuottavassa määrin kuin joskus aikaisemmin. Yksi syy hidastuneeseen tahtiin on se, että meillä ei ole telkkaria. Ennen, kun katsoin tv:stä kaiken kakan mitä se suolsi, niin tuli siinä samalla neulottua sukka toisen perään. Toinen syy on tietysti tämä 1-v. toiminnanjohtaja. Kuka nyt ehtii laskea "yks-oikein-toinen-nurin", jos pääasiassa juoksee jonkun perässä?

Tv me laitettiin pois kun aloitin opiskelun. Mä en olis kerennyt nukkumaan, jos lukemisen lisäksi olis pitänyt katsoa kaikki illan sairaalasarjat ja sitcomit. (Jotenkin aina jäin niitä tuijottamaan - uusintojakin.) Aluksi kaipasin tv:n turrutusta - kun koukussa olin. Erityisesti hyviä dokkareita ja leffoja. (Tv:stä tulee hyviäkin ohjelmia - ihan totta!) Sitten ajan päästä tv ei tullut enää mieleenkään. Nyt olen lähinnä helpottunut ettei tarvi ottaa elämässään tv-ohjelmia huomioon. On aikaa kaikille muille addiktioille - niinkuin tälle tietokoneelle.

Soittoäänet

Lapsi tykkää "La Paloma Blanca"-biisistä. Johtuu varmaan siitä, että olemme sitä omasta vapaasta tahdostamme hänelle huonompina hetkinä soittaneet ja tanssineet sinivalkoisen äänen tahdissa. Biisin iloinen intro on mulla soittoäänenä. Mutta vain kun Markus soittaa. Varsinaisena soittoäänenä on nyt "Going up the country":n intro, joka myöskin on pillihenkinen. Pillit puhuttelevat mua.

Etsin edelleen sitä täydellistä soittoäänibiisiä polyfonittomaan puhelimeen.

Tyylin vaihto?

Tänään on kevään viimeiset Taichi-treenit.

Jos muutamme pois G:sta, saan taas arpoa uudessa paikassa, että mihin kannattais mennä treenaamaan. Nyt treenaan Yang-tyyliä, pääasiassa 24:ää liikettä ja vuoden päivät on meille opetettu myös 48:aa liikettä. En usko, että olemme päässeet siinä sarjassa 18:tta liikettä pidemmälle. Meillä treenataan hitaasti ja toistaen samoja perusasioita vuodesta toiseen. Tämä lähestymistapa sopii mulle nappiin.

Jos joudun vaihtamaan klubia, niin voisin sitten samantien kokeilla jotain toista Taichi-tyyliä.

Tässä vielä muistaessani toivotan Afrikan-matkaajat tervetulleiksi takaisin Pohjolaan. Älkää palelko.

Minkä tiikeri raidoilleen mahtaa

Eilen suihkun jälkeen levittelin jalkoihin ja käsivarsiin itseruskettavaa voidetta. Taisin suorittaa levityksen turhan leväperäisesti ja keskittymättä levitykseen asiaan vaadittavalla tavalla - olen nyt raidallinen.

Jos muuten tulee se tenkkapoo, että mitä ihminen tekis ruuaksi, niin tässäpä loistava ja helppo resepti. Lohipastaa wasabin kera. Ohje on useampaan kertaan kokeiltu ja hyvksi todettu.

Aamuilot

Joka aamuinen iloni on lukea lehdestä päivän Pondus-sarjakuva. Molemmat mun lempparisarjakuvat Göteborgs Postenissa ovat norjalaisia. Nemi on se toinen. Mutta ei se Pondusta voita.

Pondus, ja muutamat muut asiat, kuten tämä kaupunki ja ystävät, jäävät kaivattujen asioitten listalle, jos me nyt muutamme täältä jonnekkin muualle Markuksen duunin perässä. Onneksi luvassa on paluu Länsi-Götanmaalle ennemmin tai myöhemmin. Kuten sanottu, mulla on vielä opintoja suorittamatta paikallisessa koulussa ja suoritan ne jossain välissä. Tähän astisessa elämässäni en ole ollut mistään opiskelusta niin tohkeissani, kuin tästä nyt tauolla olevasta. Joskus pohdin, että olisinko opiskellut enemmänkin kaikenlaista, jos olisin ymmärtänyt aikaisemmin, kuinka hauskaa opiskelu voi olla. Toisaalta sillon olisin jäänyt paitsi monista opettavaisista kokemuksista paskaduunien parissa. Ja niitähän mä en missais mistään hinnasta.

Wash & go

Miksi kuunnella Metallicaa ja Beatlesia erikseen, kun voit vain kuunnella Beatallicaa ja mennä?

Sivu- ja pääprojektit

Mun yliopiston luokkakaverit alkavat olla valmiita opintojensa kanssa. Koulussamme voi valita opiskeleeko kolme vai neljä vuotta. Kolmessa vuodessa on pätevä konservaattori. Neljässä vuodessa saa sen lisäksi magister-paperit ulos koulusta. Itse olen opiskellut vajaa kaksi vuotta. Sitten tuli tämä yllättävä sivuprojekti (Vimme), jota edelleen toimitan ainakin vuoden tästä eteenpäin. Olo on aavistuksen haikea, kun ei ole valmistumassa muiden kanssa. Mutta en käy tosissani sitä suremaan, sillä ihminen ehtii. Ja tämä sivuprojekti on kieltämättä varsin antoisa. Tämä sivuprojekti tuntuu nyt itseasiassa pääprojektilta.

Vanha koira

Kävin koiran kanssa ulkoilemassa tuolla läheisessä puistossa. Piko on jo vanha, eikä jaksa öykkäröidä, kiskoa tai sekoilla entiseen tahtiin, joten kävelyt ovat rauhallisia. Kotona se skannaa Vimmen syöttötuolin alusen ja nukkuu suurimman osan päivää. Sen takajalat ovat heikonlaiset ja kuulo ei ole entisensä, mutta muuten se vaikuttaa tyytyväiseltä ja hyvinvoivalta koiralta. Vimmen suhteen Piko on häkellyttävän pitkämielinen, kun ottaa huomioon, että se ei ole koskaan ollut mikään erityisen lapsirakas koira. Ensi syksynä Piko täyttää 14 vuotta. Saa nähdä kuinka pitkään se jaksaa vielä toimittaa elämäänsä. Sit kun se täyttää 18 vuotta, niin saa kyllä muuttaa omilleen niinku kaikki asialliset täysi-ikäiset.

Kiitollinen oppilas

Sitten Ruotsiin muutettuani olen saanut olla kahden loistavan opettajan oppilaana. Ensimmäinen heistä on Lennart, ruotsinkurssin opettajani yliopistossa. Aloitin kurssin ensimmäisenä Ruotsin vuotenani keposilla koulutaidoilla Suomesta - eli ymmärsin vähän enkä osannut sanoa suurin piirtein mitään. Kurssin käytyäni osasin paljon ja olin vielä innostunut asiasta (Siis innostunut ruotsinkielestä?!?Mitatkaa kuume, soittakaa ambulanssi!!!), joka sittemmin on edesauttanut lisäoppimista. Toinen näistä opettajista on Josef, joogaopettaja, joka taipuu kuin paju tuulessa. Josef osaa kannustaa kaikkia pistämään aikaa joogaamiseen, riippumatta koosta, iästä tai notkeuden määrästä. Häntä ennen kokeilemani joogasessiot oli tarkoitettu lähinnä heikompien tainnuttamiseen, mikä sinänsä on loistava tapa karsia jyvät akanoista.